Stay focused

Kun nousin Holloway Roadin asemalta ylös tuuliselle kadulle, tilanne oli kuin kesältä vuosia takaperin jolloin viattomuus loppui, eli yläaste alkoi. Jännitti aivan helvetisti, ja katse haki tuttuja ihmisiä ja koitti kuvitella millainen tuo pelottava betonikolossi johon kaikki muut tuntuivat valuivan kovin tottuneesti sisältä päin näyttäisi. Tällä kertaa vain minulla oli hieman pidempi parta kuin tuolloin, ja koulun pihalta ei löytynytkään yhtään tuttua. Eikä se edes johdu siitä että pihaa ei ollut ja ovi oli suoraan kadulta, vaan siitä että nyt menin London Metropolitan Universityn pohjoiskampukselle, enkä Pikkolan eläintarhaan. Ja lisäksi täällä on koulurakennuksessa kahvila josta saa kaljaa.

Tänään oli siis ensimmäinen päivä koulussa, ja aikamoista pyörimistä se olikin. Jännäkakkaa oli puntissa heti jo siitäkin syystä etten ollut ehtinyt missään välissä tulostaa kuittia siitä että olen oikeasti maksanut lukukausimaksuni. Mutta kuten tulevasta selostuksesta saatte selville, asioilla on tapana järjestyä. Aluksi oli ohjelmassa 1230 meidän koulun pohjoiskampuksen baari/yökerhon tiloissa Faculty of Sciencen tervetuloatilaisuus jossa oli tarjolla omena/appelsiinimehua ja pientä purtavaa. Tämä oli sinänsä tervetullutta, sillä olin aamulla syönyt vain kulhollisen sinänsä ravitsevia ASDA Corn Flakeseja, mutta kaikkihan tietävät että ei se V12 desilitralla kauaa kulje. Siitä siis hieman salsaa ja nachoja naamaan, jälkiruuaksi paprikaslicejä sekä patonkia jossa oli välissä katkarapuja + jotain epämääräistä vaaleaa, toivon sen olevan jotain majoneesia. Tässä prosessissa olin tavannut jo yhden toverin, joka ei kyllä ollut samalla kurssilla kanssani, eikä kyllä ole niin väliksikään, koska kaveri ei ainakaan hirveän kovaa puheripulia sairasta. Hetken ajan ehdin jo ajatella että eihän tästä tule mitään jos kaikki britit ovat samanlaisia tuppisuita ja jurottajia, jotka kaiken lisäksi vielä puhuvat aivan liian nopeasti kun jotain päättävät sanoa. Ainakin näin alkuunsa tuntuu että kaverilta tuli tekstiä kuin siltä kuuluisalta nastolalaiselta. 

Tästä kun oli selvitty, siirryimme ensimmäiselle "oppitunnille" joka yllättäen koostui kouluun ja opiskeluun liittyvästä nippelitiedon sarjatulesta. Täällä selvisi enemmän ja vähemmän tärkeitä asioita varmaan tuhansittain, mutta jos totta puhutaan, kaiken tämän on saanut jo selville ennen kouluun tulemista jos on viitsinyt vähän kaivella. Ainoa ongelma oli se, että teksti tuli englanniksi, mikä vaati melko rautaista keskittymistä. Meillä siis kouluvuosi koostuu 11 viikosta opiskelua, jonka jälkeen on kertausviikko, jossa ei uutta asiaa enää tule. Tämän jälkeen on kolme viikkoa kokeita, joko käytännön kokeita tai kirjallisia. Tämä tietysti alasta riippuen. Jakson jälkeen on loma, tässä tapauksessa joulu, ja kevätlukukaudella sama ralli alusta. Pääsiäinen vähän sotkee siinä pakkaa, mutta periaate pysyy samana. Eli käytännössä yksi jakso on siis 15 viikkoa, ja kaikki päivämäärät tiedetään jo nyt. Ainoa poikkeus keväällä on kertauskokeet, jotka ovat keskellä heinäkuuta, jos on onnistunut kättelemään asiansa viimeisen päälle. Muutenkin täällä ollaan deadlinejen kanssa todella tarkkoja, ja mitään myöhästymisiä ei voi kuitata puhumalla, ainoastaan virallisella todistuksella. Tiukkaa, mutta reilua. Homma kuulostaa sinänsä melko simppeliltä ja toivotaan että sellaisena se myös pysyy kunhan ensin sisäistän moduulit ja blockit ja kaikki muut sanat joita koitin koppailla tunnilla kuin kakkospolttaja ajolähtötilanteessa Simo Eerikäisen lyötyä kakkosrajaan pystymailalla. Ja jos ette tiedä kuka on Simo Eerikäinen, hävetkää ja käyttäkää googlea.

Paikalla oli siis oppilaat jotka kuuluvat Sports Science and Therapyn alle, ja tämä pitää sisällään seuraavat Bachelor -tasoiset kurssit:

- Sport and Dance Therapy 

- Sports Psychology and Performance

- Sports Science (& joint degrees)

- Sports Science and Coaching

- Sports Therapy

Näistä kolme keskimmäistä pyörii, ja ilmeisesti myös Sports Therapy & Sport and Dance Therapy jollain tasolla, ensimmäisen vuoden käytännössä kokoajan yhdessä. Joidenkin tyyppien kanssa juttelin, ja vaikuttavat olevan ihan tolkun tyyppejä, ja jopa puheliaitakin. Huomattava parannus ensivaikutelmasta tehtiin heti kättelyssä. Hauska fakta on myös se, että meidän kurssimme johtaja on kuin suora kopio Roger Federeristä. Huonompi juttu on se, että täällä tehdään töitä oletettavasti melko paljon vapaa-ajalla, sillä jouluun asti koulua on kolmena päivänä viikossa: tiistaina iltapäivällä 14-18, torstaina 9-18 ja perjantaina 14-18. Koulu on siis jaettu aamupäivään 9-13 ja iltapäivään 14-18. Välissä tunnin ruokatunti. Meille myös sanottiin että jos todella huono tsägä käy, niin voi joutua jopa olemaan neljänä päivänä viikossa koulussa... Minusta tämä kuulostaa hieman pelottavalle, sillä kotona tapahtuvan opiskelun määrä tulee olemaan varmasti massiivinen. No, sitä saa mitä tilaa!

Kun oppitunnilta päästiin ja oltiin riittävästi päästämme sekaisin, lähdin muutaman meidän kurssilaisen kaverin kanssa ilmottautumaan oppilaaksi. Prosessi ei sinänsä ollut kummallinen, ainoan ongelman tuotti todistus siitä että olenko oikeasti maksanut lukukausimaksun vai en. No, onneksi ystävällinen kaveri Financial -pisteellä sanoi vain että "Mene tuohon koneelle ja tulosta se kuitti sähköpostistasi/USB-tikulta niin saadaan asia kuntoon". Ja näin teimme, ja sen jälkeen olikin jäljellä vain kuvan ottaminen, opiskelijakortin tulostus (kyllä, niillä oli tulostin joka sylki pihalle meidän opiskelijakortit) sekä todistuksen nappaaminen erinäisiä tarkoituksia varten että oikeasti on koulussa virallisena opiskelijana. Itse otin näitä kolme, jos vaikka sattuu tarvimaan useamman. Koppasin vielä ulosmennessä MetCardin joilla saa kuulemma huikeita etuja, kuten halpaa kaljaa. Ihankuin se ei sinivalkoisin silmin täällä Pale Alen ja Bitterin maassa olisi jo lähes ilmaista.

Seuraavaksi pari faktaa meidän koulusta näin yleensä. Koulu syntyi 1. elokuuta 2002, kun London Guildhall University sekä University of North London ottivat ja yhdistyivät. Koululla on kaksi kampusta, joista City campus sijaitsee nimensä mukaisesti aivan Lontoon keskustassa, Tower Bridgen läheisyydessä. Kampus jolla minä kuljeskelen, on North Campus ja se sijaitsee yllättävästi pohjoisessa Lontoossa, aivan Arsenalin uuden Emirates Stadiumin kupeessa Holloway Roadin varrella. 

Opiskelijoita on n.25000, joista karkeasti 20000 on kanditasoisia, ja loput maisteri- tai muita postgraduate-opiskelijoita. Molemmilta kampuksilta löytyy baari/yökerho, sekä liikuntamahdollisuudet. Tietysti pohjoiskampuksella nämä ovat paremmat, sillä sinne on keskittynyt kaikki urheiluun liittyvä opetus. Tästä hyvä esimerkki on vuonna 2008 valmistunut Science Centre, jonka kustannukset olivat vaatimattomasti n.30 miljoonaa puntaa. Siellä me sitten peuhaamme laitteiden kanssa, joiden veroisia ei muualta euroopasta opiskelijoiden käytöstä löydy. Muutenkin urheilun saralla London Met on Lontoon ykkösyliopisto, ja mm. tenniksessä olemme vieneet koko britannian yliopistomestaruuden kuusi vuotta putkeen. Ei sillä että se mitään kertoisi kyllä mistään. Kaiken kaikkiaan koulu vaikuttaa ihan hyvältä, ja onneksi meidän opiskelumme keskittyy näihin uusiin tiloihin, osa vanhoista oli aika rujon näköisiä. Täytynee muuten huomenna käydä ostamassa vähän kyniä ja vihkoja, tänään tuli tehtyä huomio että niitä ei oikein ole. Ja pyytää äitiä siirtämään rahaa että saa niitä kyniä, tili oli jostain syystä tyhjentynyt...

PEUB-01 

Tower Building & Graduate Center

Learning Centre aka. kirjasto. Näyttää kuvassa huomattavasti
paremmalle kuin luonnossa.

Stapleton House.

Vasemmalla Tower Building & Graduate Centre ja oikealla Stapleton House.

Näissä ympäristöissä tulee sitten jatkossa pyörittyä, pistän kuvaa sieltä paljon kehutusta Science Centeristä, heti kun joskus sinne pääsemme. Näihin kuviin koulusta, näihin koulutuksellisiin tunnelmiin.