Mythbusters

Noniin, on aika murtaa hieman myyttejä ja pudottaa pilvilinnat taivaalta kertomalla millaista eläminen oikeasti täällä on verrattuna muilta kuultuihin juttuihin, yleisesti uskottuihin tarinoihin ja omiin odotuksiin. Tulen jakamaan tätä hieman lyhyempiin osioihin, ihan vain selaamisen helpottamiseksi. Vielä huomautuksena kaikille nettisotureille, nämä ovat minun omia mielipiteitäni ja havaintojani, eivätkä varmaan todellakaan päde kaikkialla. Jos on sanomista johonkin näistä asioista, kaikki ovat tervetulleita kertomaan niistä ihan rohkeasti. Tässä on myös teille jotka mietitte lähtemistä asumaan/käymään tulemista Lontoon suunnalle pieni lista siitä mitä odottaa, ainakin jos asut Isle of Dogsissa ison ASDAn vieressä veden ympäröimänä suomikommuunissa ja käyt koulua nimeltä London Metropolitan University.




Ruoka & juoma


Aloitan heti kättelyssä lempiaiheellani, eli ruualla. Peripaikallisia pubiruokia en ole maistanut, olen nähnyt muutaman kerran, eikä kasa isoja uppopaistettuja ranskalaisia joiden päälle on sulatettu juustoa varsinaisesti saanut sylkirauhasia suorittamaan hallitsemattomia ylitsevuotoreaktioita. Poikkeuksena tietysti se, että Sunday Roastilla olemme käyneet, ja kaikki kolme aktiivista lukijaa varmaan sen muistavatkin. Kaupasta saa ruokaa siinä missä Suomessakin, ja kun kotona syö, niin saa varmasti sellaista ruokaa kuin haluaa. Itselläni tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta riisiä/pastaa + jauhelihaa/lihapullia/kanaa johon työnnetään puoli pullollista ketsuppia, ikäänkuin kastikkeeksi hieman makua antamaan. Tähän on syynä sekä rahallinen puoli, sekä se että en yksinkertaisesti osaa tehdä sen monimutkaisempia ruokalajeja.

Suurin järkytyksen aihe suomalaiselle on tietysti leipä, kokojyvää tummempaa leipää et löydä, ja pääpiirteittäin leivät ovatkin aivan käsittämätöntä pullaa. Tähän helpotuksen saa joko Merimieskirkolta, joka myy ruisleipää, tai vaihtoehtoisesti suomalaisilta vierailta. Saran matkalaukusta löytyikin mukavasti 11 pakettia ruisleipää joita voin hyväksikäyttää parhaaksi näkemälläni tavalla. Toinen leivänsyöntiin liittyvä henkilökohtainen järkytys oli juusto, sillä täällä juusto on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pakattu valmiina viipaleina joko 8,10 tai 12 pakkauksiin. Joitain könttijuustoja löytyy, mutta juustohöyliä täällä sitten ei myydäkään, joten nekin ovat toistaiseksi jääneet ostamatta. Kaltaiselleni ihmiselle joka tykkää syödä juustoa leivän päällä, tämä käy äkkiä lompakon päälle, ja onkin tullut kehiteltyä kaikenlaisia viritelmiä juustonkulutuksen vähentämiseksi.

Ruoka on pääpiirteittäin inasen halvempaa, lukuunottamatta nimenomaan vaikka äsken mainittuja juustoja. Kalja täällä on naurettavan halpaa, tästä esimerkkinä voidaan heittää Carlingin 15x 0,44L pakkaus, joka on muistaakseni ASDAn hyllyltä poistettuna £9. Tällä hetkellä on tosin päällä tarjous, jossa Carlingia saa kolme 12x0,44L pakkausta £18. Se on mielestäni ihan  kohtuullinen hinta oluesta, joka on vieläpä ihan hyvää. Pubeista olutta saa hanasta yleensä hieman alle kahden punnan ja hieman yli kolmen punnan välistä. Koulumme baarissa tuoppi Carlsbergiä maksaa £1.75, ja lähipubistamme Pepper St:ltä tuoppi Carlingia irtoaa hieman yli kolmella punnalla. Ja täällä tietysti kaikki alkoholijuomat saa saman katon alta, ja pienimmissäkin kioskeissa hyllystä yleensä löytyy Laurent-Perrieriä ja muita halpoja janojuomia.

Mainittavan arvoinen asia mielestäni on vielä paikalliset maustetut kivennäisvedet. Suomessa, kun ostat pullon vaikka Novellen Citrusta siinä on oikesti vain mukavasti makua tuomassa pieni häivähdys kesäistä sitruunaa. Täällä kun ostat vaikka pullon Volvicin "Touch of Lemon" -nimistä vettä, voisit aivan yhtä hyvin ostaa 7uppia tai Spriteä. Maku on aivan käsittämättömän vahva ja makea, sokeria on todennäköisesti yhteen pulloon lyöty enemmän kuin rekkalastilliseen Snickers-patukoita. Parin kokeilun jälkeen näiden vesien juominen loppui kuin seinään, sillä ei nistä oikeasti ole millään tavalla janojuomiksi.

Laktoosittomien tuotteiden löytäminen oli vähän hankalampaa kuin Suomessa, mutta ei millään tavalla mahdotonta kun vähän asiaan viitsi käyttää enemmän aikaa.

Lähtökohtaisesti ruoka & juoma ei ole tarjonnut mitään todella suuria yllätyksiä, vaalea leipä ja halpa olut oli tiedossa jo ennen tänne tuloa, sekä se että paikallinen ruoka on täynnä rasvaa ja suolaa.


Vuokra & asuminen


Korkea vuokrataso oli myös tiedossa ennen tänne tuloa, kiitos näistä tiedoista kuuluu nykyisille kämppiksilleni jotka ovat jo vuoden kaupungissa asuneet, ja vieläpä maksaneet siitä karmaisevia summia. Hyvä ystäväni, toveri ja naapurini Moppi Nurvala maksoi tyttöystävänsä Hennin kanssa viime vuonna 20m2 yksiöstä, jossa ei ollut omaa vessaa (suihku kyllä oli) Chelsean alueella £800/kk, joka tämän hetken kurssilla tekee 920e/kk. Alue oli kyllä todella hienoa ja hyvää, mutta silti hinta on mielestäni aika rapea.

Tästä syystä tämä nykyinen asumisjärjestely on täydellinen, alue on todella mukava, siisti ja hiljainen vain 15min junamatkan päässä ydinkeskustasta. Hintakin jaettuna viiden hengen kesken ei tee lompakkoon lovea kuin n.£400 kuussa, mikä on todella kohtuullinen. Ja tämäkin hinta vielä laskee tammikuussa Sara muuttaessa iloiseen joukkoomme. Tämän lisäksi sähkön, veden ja "laaja"kaistan voi jakaa kaikkien kesken. Yhtään vesi- tai sähkölaskua ei ole vielä saapunut, ja onkin mielenkiintoista nähdä kuinka korkeaksi hinta nousee nyt kun lämmitystäkin on joka välillä joutunut käyttämään. Itselleni ei ole niin väliä, mutta muilla asukkailla ei ole ilmeisesti riittävää rasvakerrosta suojanaan. Toisaalta taas, Säynäjärvi opettaa.

Laajakaista on täällä todellakin suhteellinen käsite, sillä internetyhteyden pitäis tällä hetkellä olla Virgin Broadbandin 10/1, jollainen meillä oli myös Saunalahden tarjoamana Hervannassa. Hervannan keskustan penthousessa nopeus todellakin piti paikkansa, ja lataukset saapuivat koneelle 1mt/s. Täällä sen sijaan, esimerkiksi tässä kirjoittamisen lomassa jos laitan download.cnet.comin servereiltä uuden Ad-Aware Freen latautumaan, nopeus pyörii n. 50kt/s tienoilla. Väitän että serveri pystyisi "hieman" parempaan, mutta meidän 10/1 nettimme ei. Tähän asiaan kun pureuduttiin hieman syvemmin, selvisi että syy on todella vanhassa kuparissa joka tänne on vedetty. Virginin vastaus Tuomas "Tempo Giusto" Lähteenojan iloiseen puheluun asian tiimoilta oli, että koska kaapeli on niin huono, nopeus on jaettu kaikille alueen asukkaille. Eli ei kuten Suomessa, että kun sinulle tulee piuha mallia X, jakaminen tapahtuu vasta talon sisällä, jos tapahtuu. Tästä syystä ruuhka-aikoina, eli iltapäivisin ja iltaisin, nopeus on aivan käsittämättömän hidas. Huomioon on vielä otettava se, että nopeus jakautuu vielä talon sisällä WLAN-reitittimen kautta viiden hengen kesken. Asiaan on joidenkin sivujen mukaan tulossa parannusta uuden kaapelin muodossa vuodenvaihteen tienoilla, mutta koska käytännön vaikutus näkyy, se jää nähtäväksi.

Jos ovat kaapelit huonoja ja vanhoja, samaa voi sanoa monista taloista. Meillä on käynyt todella hyvä tuuri kämpän kanssa, ja talo on siistissä kunnossa laminaattilattioineen kaikkineen. Itse olen vasta kaksi kertaa päässyt vierailemaan muiden asunnoissa sisällä asti, ja sanotaa vaikka näin, että kotona vietitty aika lyhenisi huomattavasti jos jommassa kummassa näistä joutuisi asumaan. Mutta vaikka talomme on verrattaen hyvässä kunnossa, täältäkin löytyy suomalaisin silmin mielenkiintoisia ratkaisuja. Ikkunat eivät ole hirveän tiiviit, rappusissa olevan maton yläpää on kylmän viileästi niitattu laminaatin alle, sen sijaan että se olisi leikattu 2cm lyhyemmäksi siististi laminaatin reunaan ja vessan lattiat ovat muovimattoa laatan sijaan, eikä lattiassa ole viemäreitä. Ja kuten Ismo Leikola osuvasti stand-up showssaan kertoo, hanat vessassa todellakin ovat erikseen kylmälle ja kuumalle vedelle. Vesi pitäisi sekoittaa ilmeisesti altaassa, ja tästä johtuen kaikki käsien- ja naamanpesut tapahtuvat kylmällä vedellä. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että täällä kuuma vesi on KUUMAA. Hanasta tulee käytännössä kiehuvaa vettä, ja jos siihen pistää kätensä alle sen valuttua hetken aikaa, palovamma on 100% varma. Tämä on tietysti kätevää silloin, kun tarvitsee desinfioida esimerkiksi leikkausvälineitä sydämen ohitusleikkausta varten omassa keittiössä.


Kulkeminen


Täällä on hieman muuttunut käsitys siitä että mikä on pitkä matka ja mikä ei. Koulumatkaan minulla vilahtaa äkkiseltään 40-50min hieman kellonajasta riippuen, joka on vielä luettavissa kohtuullisen lyhyeksi matkaksi. Jäähallille mentäessä välillä kun sattui oikein huonoihin väleihin junien vaihdoissa aikaa saattoi mennä 1,5h. Nyt bussilla kuljettaessa ovelta ovelle matka on naurettavan tunnin mittainen. Suuntaansa. Tässä on hyvä ottaa huomioon se, että n.1,5h matka Tampereelta Helsinkiin autolla tuntui Suomessa tuskaisen pitkältä, mutta täällä se on ihan OK vain siitä varten että pääsee hieman höntsäilemään kiekkoa. Jos Lontoon sisällä matka paikasta A paikkaan B kestää 30min tai alle, voidaan puhua nopeasta pikku huitaisusta. Koulumatkakaan ei tunnu niin pitkältä kun se oikeasti on, vaikka kotoa tarvitsee lähteä kävelemään asemalle tunti ja 10min ennen koulun alkua, sillä minun tarvitsee käyttää kolmea eri junaa, ja täten siinä tulee sopivasti ravattua pitkin asemien tunneleita. Olen pikkuhiljaa alkanut oppia, että mihin päähän laiturilla kannattaa kävellä, jotta junasta pois astuessa on mahdollisimman nopeasti sen uloskäynnin kohdalla mistä pääsee nopeinta reittiä seuraavalle laiturille. Jos nimittäin jää koko ruuhkan viimeiseksi ja joutuu matelemaan joukon mukana, aikaa voi hukkua helposti viisikin minuuttia per asema, sillä varsinkin aamulla ysin pintaan ja illalla 17-18 aikaan ihmisiä on asemilla ENEMMÄN kuin KooVeen maalilla, jonne Matias "Kissamainen notkeus" Lehtonen on jälleen tiputtanut mehukkaan reboundin.

Huolimatta tästä, julkiset toimivat minun mielestäni pääpiirteittäin todella hyvin. Bussien kanssa saattaa olla välillä pientä söhläystä jos jostain välistä jostain syystä puuttuukin bussi, mutta metroa/junaa harvoin joutuu odottamaan yli kymmentä minuuttia, sillä normaalisti niitä menee 3-6min välein lähes aina. Tämä tietysti pitää paikkansa vain silloin, jos ei ole suunniteltuja tai suunnittelemattomia kunnostustöitä, jolloin osa linjasta tai pahimmillaan koko linja on suljettu. Myös asemia välillä suljetaan syystä tahi toisesta, kuten silloin jos ihmisiä on vain yksinkertaisesti liikaa. Näissä tapauksissa tulee kylmän viileästi ilmoitus että "This station is closed due to overload". Omalle kohdalleni ei ole koskaan osunut mikään näistä edellämainituista ongelmista, mutta toisaalta muutenkin tuntuu että elämän aloittelu täällä on ollut monelta kohdin todella helppoa. Kaikenkaikkiaan julkisten verkko on todella kattava, ja pienellä tutkinnalla, sekä kokeiluilla löytää yleensä helpoimman ja nopeimman reitin vastaamaan päivittäisiin/viikottaisiin tarpeisiin. Oyster-kortin monikäyttöisyys, ja 30% opiskelija-alennus ovat mielestäni myös loistavia puolia Transport For Londonissa.


Sää

Kaikki suomessa, varsinkin ne jotka eivät ole käyneet täällä, sanoivat että Iso-Britanniassa sataa aivan kokoajan ja taukoamatta 24/7/365. No, jos ihan tieteellisiä faktoja katsotaan, Suomessa sataa enemmän vettä kuin täällä ja muutenki säät ovat paljon enemmän haitarista. Kesä on pitkä, syksy jatkuu edelleen ja talvi on käsittääkseni olematon. Tiistaiksi on taas luvattu auringonpaistetta koko päiväksi ja lämpötilan kerrotaan olevan leppoisa +15. Vettä ripottelee toki aina silloin tällöin, mutta ei mitenkään huomattavan paljon, kun vertaa esimerkiksi Suomen syksyyn. Pakkasta minulla tulee todennäköisesti ikävä, sillä itse pidän talvesta todella paljon, ja liika kuumuus (lämpötilat jotka ylittävät +10 astetta celsiusta) ahdistavat. Välillä kyllä tuulee niin että tukka meinaa lähteä päästä, mutta pukeutumiskysymyshän se on.

Sää on ollut positiivinen yllätys.


Ihmiset


Olen jo jossain tekstissä aiemmin maininut, että kun asuu niinkin pienissä paikassa kuin Lontoo, voi välillä  käsitys "paikallinen" olla hieman häilyvä. Porukkaa on aivan käsittämättömällä laajuudella ja tästä johtuen eri väristä, näköistä ja kokoista miestä, naista ja lasta löytyy varmasti jokaiseen makuun. Kun noin 12,3-13,9 miljoonaa ihmistä työnnetään 1,572 neliökilometrin alueelle, saadaan väestötiheydeksi vaatimaton 4,807 ihmistä per neliökilometri. Vertailun vuoksi Tampereen pinta-ala on 689,59km2, ja sinnekin on saatu ahdettua kuitenkin melkein 213 000 ihmistä. Tällöin väestöntiheydeksi tulee, kiitos Teiskon erämaiden, 405,5 asukasta per neliökilometri. Lontoon asukkaista muuten Wikipedian mukaan 6,6% on Intialaisia, ja 57,7% valkoisia Britannialaisia. Vuonna 2008 Tampereella oli 6 941 ulkomaan kansalaista, joka tekee kaikkien ulkomaalaisten prosentiksi lyhyellä matematiikalla 3,2%. Tietenkään tähän ei lasketa ulkomaalaistaustaisia Suomen kansalaisia, mutta silti se antaa osviittaa siitä, että kuinka monikulttuurisessa paikassa tällä hetkellä majaillaan.

Jos unohdetaan Wikifaktat, ja siirrytään omiin havantoihin, voidaan sanoa niiden tukevan lukuja melko voimakkaasti. Luokaltamme on tällä hetkellä sen suuremmin kaivelematta löytynyt Brittien lisäksi ainakin zimbabwelainen, tanskalainen, ruotsalainen ja Shanghaissa 7 vuotta ennen Lontooseen saapumistaan asunut saksalainen. Tämän lisäksi tiedän koulussamme jopa olevan muita suomalaisia, joihin en toistaiseksi onnistunut törmäämään. Koulua parempi paikka tutustua erimaalaisiin on ollut jääkiekkojoukkueemme, London Dragons, jonka riveistä löytyy meidän kahden suomalaisten lisäksi ruotsalaisia, venäläinen, tsekki, slovakki, valko-venäläinen, kanukkeja, jenkkejä, sveitsiläinen, ranskalainen ja jopa saksalaisiakin on eksynyt paikalle kaksin kappalein. Ainakin. Tämän lisäksi jäillä käy satunnaisesti italiaano sekä jo moneen kertaan mainittu Espanjan ori, Vincent "Vauxhall" Garcia. Käsittääkseni yhtään peribrittiä paikalle ei kuitenkaan ole eksynyt, tai ainakaan päässyt A-joukkueeseen asti.

Monikulttuurisuudesta johtuen ihmiset ovat tottuneet kaikennäköisiin ihmisiin ja täällä minua ei kadulla osoitella sormella enää lainkaan, mikä tuntui olevan yleistä huvia Jyväskylässä. Kaikki ihmiset ovat myös todella kohteliaita ja mukavia, ja se tuntuu heiltä tulevan luonnostaan ja huomaamatta, eri tavalla kuin Amerikassa tutuksi tullut tapa jossa kaikki oli "Cool" tai "Awesome", ja suupielet ottivat niskaan tekohymyä väännetäessä. Silti, jääkiekkoileva partasuu Suomesta saa tarvittaessa Tyttöpalloa, joka tunnetaan jossain päin nimellä jalkapallo, pelaavat paikalliset puuhelmipojat pelkällä olemuksella siirtymään pois tieltä, ilman että tarvitsee sen kummemmin huudella. Toisaalta siihen saattaa myös vaikuttaa minua 15cm pidemmän, 115kg painavan Zimbabwelaisen rugbyn puoliammattilaisen kulkeminen muutaman metrin edellä.

Monikulttuurisuudesta olin kyllä kuullut etukäteen, mutta olisin luullut että ihmiset täällä olisivat olleet hieman enemmän suomalaisiin verrattavia. Positiivinen yllätys siis tässä mielessä.


Kieli


En tiedä ovatko kaikki siitä aivan perillä, mutta Englannin virallinen kieli on englanti. Tästä johtuen arki täällä on varsin helppoa, ja helpottuu kokoajan. Mutta kuten monikulttuurisuudesta voi todeta, täällä puhutaan myös melko montaa muutakin kieltä. Näitä toinen toistaan hauskempi ja ihmeellisempi mongerruksia kuulee kaikkialla, mutta yleensä englannilla saa asiansa perille. Ongelmia voi lievästi tuottaa se, että monissa palveluammateissa ja taksikuskeina on melko monasti jo kerran mainittu Herra X Intiasta tai muualta vastaavan aksentin omaavista maista. Välillä esimerkiksi taksin tilaaminen on hieman kinkkistä kun ei meinaa millään saada selvää siitä mitä toinen sanoo, mutta tämä voi yhtä hyvin käydä valkoisen "perusbritinkin" kanssa, joka sattuu vain puhumaan sopivaa murretta. Kuulostaa hauskalta, mutta kun siitä ei oikein ymmärrä kuin sanan sieltä ja toisen täältä, on keskustelu välillä hankalaa. Tämä kaikki tietysti helpottuu kokoajan, mitä enemmän koulussa keskustelee ihmisten kanssa, ja olenpa jopa ilokseni alkanut huomata että varsinkin brittien kanssa keskustellessa aksentti on hieman alkanut jo tarttua. Toisaalta taas, eräs ruotsalainen tyttö sanoi että luuli englantini perusteella minun olleen ruotsalainen tai norjalainen, sillä siinä oli "välillä niin skandinaavinen aksentti", ja joukkueemme toinen saksalainen kysyi olenko asunut USA:ssa, koska puheessani oli niin vahva jenkkiaksentti. Mene ja tiedä.


Urheilu


Olen keskusteluissa ihmisten kanssa alkanut epäillä, ja pienellä googlettamisella saanut vahvistuksen sille että täällä saarella todellakin jalkapallo on melko voimakkaasti se dominoiva urheilulaji. Kaikki puhuvat jalkapallosta, ja pienen kokeilun perusteella osaavat myös pelata sitä. Muita suosittuja lajeja ovat ainakin kriketti, maahockey, sipsien syönti, rugby sekä kaljan juominen. Jääurheiluista jo mainitsinkin kerran aiemmin, mutta kertauksen vuoksi voidaan todeta paikallisessa mittakaavassa miehisten harrastusten, kuten jäätanssin ja taitoluistelun jyräävän täällä. Väitän että tällä on suoraan verrattava yhteys jalkapallon suosioon.

Täällä jalkapallo on siis se laji jota kaikki oppivat pelaamaan ennenkuin oppivat kävelemään ja sain siitä melko mieleenpainuvan oppitunnin perjantaina iltapäivällä kun Professional Studiesissa oli vuorossa käytännön tunti nimeltä Sports familiarisation. Tarkoitus oli vain pelailla eri lajeja, että ne tulisivat jollain tavalla tutuksi. Olin ryhmässä yhden valkoisen britin ja kahden kaverin kanssa jotka kutsuivat kerran itseään termillä "paki", joten voisin kuvitella Pakistanin tai muun vastaavan olevan heidän alkuperäinen asuinmaansa. Lajeina olivat jalkapallo, koripallo, lentopallo ja sulkapallo. Lentopallossa ja sulkapallossa pystyin antamaan pojille melko kylmää kyytiä, koripallosta ei tullut kenenkään kohdalla mitään, mutta helvetin portit aukenivat kun lajiksi tuli jalkapallo. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä turhautumista mikä kasvoi sisälläni kun nämä kolme Limu-Lassea pyörittelivät nahkakuulaa liikuntasalin lattialla. Päätimme pelata 2 vs 2, ideana pitää pallo omalla joukkueella mahdollisimman pitkään. En ole koskaan joutunut missään urheilulajissa näin kauaksi omasta tasostani, ellei lasketa yhtä sulkapallopeliä Petri Erholtzin kanssa lukion liikuntakurssilla. Kaverit pyörivät kuin väkkärät ja pallo pysyi kokoajan kuin liimattuna näiden vekkuleiden jaloissa, ja temput olivat sellaisia joita en ole nähnyt kuin Youtubessa. Aavistamisesta tai muistakaan tempuista ei ollut näitä kavereita vastaan mitään iloa, sillä kaikki liikkeet olivat täysin ennalta arvaamattomia ja jos he näyttivät tekevän jotain jonka luulit tajuavasi, pystyit olemaan lähes varma että pallo menee taas kohta aivan eri suuntaan kuin puoli sekuntia sitten. Todennäköisesti näyttäisi samalta jos nämä kolme, jotka eivät ole koskaan luistelleet, lyötäisiin luistimille ja laitettaisiin höntsyämään samaa leikkiä minun kanssa maila kädessä jäälle pikkumustan kanssa. Ei sillä että minä olisin hyvä, mutta he olisivat todennäköisesti melko keskittyneitä pysymään edes pystyssä tällä heille varsin oudolla alustalla nimeltä jää.

Häikäisevän taitotason lisäksi kaikki tuntuvat tietävän kaikan jalkapallosta ja olevan uskomattoman fanaattisia siitä, ja keskustelut joita kuulee ovat melko usein keskittyneet nimenomaan jalkapallon ympärille. Siksi se että kerron pelaavani jääkiekkoa, on melkoinen kulmakarvojen nostattaja kaikkien muiden paitsi pohjoismaalaisten tai Keski-Euroopan isompien jääkiekkomaiden edustajien mielestä, ja usein pääseekin vastailemaan kysymyksiin "Missä täällä voi pelata sitä?", "Onko täällä ihan joukkueita?" tai "Siis oot käyny luistelemassa vai ihan pelaamassa sitä peliä nimeltä jääkiekko?". Jääkiekkopiirit täällä tuntuvat sattuneesta syystä olemaan vielä pienemmät kuin Suomessa, varsinkin joukkueiden johdon osalta. Yliopistosarjassa tietysti muuttujana on se, että oppilaat valmistuvat ainakaan, ehkä, ja siksi vaihtuvuus joukkueiden sisällä on välillä jopa todella suuri. London Dragonsissa on käsittääkseni ainakin noin kaksi kolmasosaa täysin uusia pelaajia tälle kaudelle.

Tämä jalkapallon asema paikallisessa kulttuurissa ei tullut varsinaisena yllätyksenä, mutta se pitää kokea ennenkuin sen todella tajuaa. Vielä kun itse ei pidä lajia oikein minään, on välillä vaikea käsittää ihmisten fanaattisuutta, ja sitä että miten joku voi olla oikeasti niin kuupo ettei tiedä kuka on Alexander Ovechkin, Darius Kasparaitis tai Ilya Kovalchuk.


Muuta

Tähän kohtaan tulee pieni maininta pankkitilin avaamisesta, sillä etukäteen sen piti olla aivan käsittämättömän vaikea prosessi, jota verrattiin foorumeilla vaikeusasteeltaan lohikäärmeen pään irti repimiseen paljain käsin. Olen jo asiasta maininnut, mutta koen sen tarpeelliseksi tehdä uudestaan, sillä prosessi oli kaikesta huolimatta todella helppo. Menin pankkiin passi ja koulun paikallaolotodistus kädessä, kävelin 20min päästä ulos talletettuani 300e tililleni. Toimitus tapahtui keskiviikkona, ja Visa tipahti postilaatikosta perjantaina, ja seuraavan viikon alussa tulivat verkkopankkitunnuksen sun muut hyödylliset vempeleet. Pankkitilin avaaminen mahdollisti mm. puhelinliittymän hankkimisen sopimuksella, jonka kanssa oli kämppikselläni Kallella ollut suuria ongelmia. Itse menin 2vk kortin saannista Carphone Warehouseen, ja nappasin mukaan £30 kuukausihinnalla Samsung Galaxy S:n Orangen liittymällä. Elämä on kyllä tarjonnut minulle monessa käytännön asiassa todella siloitellun tien, ainakin jos kaikkien muiden tarinoita uskoo, mutta enpä jaksa siitä niin valittaa.






Tässä oli jonkinmoinen katsaus omiin havaintoihini näinä muutama kuukautena. Unohdin varmasti joitain asioita, ja listaa tullaan päivittämään joskus, mahdollisesti muutamien kuukausien päästä kun ollaan taas päästy kaivautumaan hieman syvemmälle Lontoossa elämisen saloihin. Haluan myös sanoa, että jotkut ovat valitelleet postauksien olevan liian pitkiä, ja voin teille sanoa että te olette liian laiskoja. Yritän kirjoittaa tästä innostuneena vieläkin pidempiä tarinoita. Mutta jos luet tätä kohtaa tekstistä, olet todennäköisesti yksi niistä joka postaukset jaksaa lukea kokonaan, ja voit myhäillä tyytyväisenä omaan erinomaisuuteesi. Annan sinulle nimittäin kaksi peukkua kahdesta.


Lopuksi vielä, koska Blogger tarjoaa niinkin erinomaisen toiminnon kuin Tilastot josta voi seurailla mistä blogia luetaan ja kuinka paljon, olen kokolailla hämilläni siitä että kuka tätä lukee ympäri maailmaa. Tietyt maat kuten Sveitsi (Moro Ande De LaRuacelle) ja Suomi ovat ymmärrettäviä, mutta haluaisinkin lukijoiden tällä kertaa jättävän kommentin muodossa merkinnän itsestäsi ja kertoa hieman siitä, että mistä blogia luet, mistä sen löysit ja mitä olet siitä mieltä. Arvostaisin tätä syvästi, sillä uskokaa tai älkää, minua kiinnostaa oikeasti.


Lontoon pimenevästä illasta, ilman häivääkään Halloweenista kattomme alla, täällä kaverinne Viking , Isle of Dogs, Lontoo.


ps. SaraTJ 19 <3