Cambridge Blues - London Dragons rematch & Cardiff Redhawks - London Dragons

Cambridge Blues - London Dragons @ Lee Valley 


Lauantaina 13.11.2010 oli haisteltavissa hallille saavuttaessa taas kerran suuren urheilujuhlan tuntua sillä jälleen jo bussista ulos astuttaessa oli mahdollista kuulla Luisteludiscon iloiset bassonjytkeet jotka kaikuivat ympäri Lee Valleyn puistoaluetta. Mukanani olivat tällä kertaa myös toinen Kalle sekä vaimonsa Mimi, jotka päättivät tulla katsomaan laatuhokia ja ottamaan myös hieman audiovisuaalista materiaalia kyseisestä tapahtumasta.

Edellinen kohtaaminen Milton Keynesissä oli varsin fyysinen koitos, jossa ei iskujenvaihdoilta säästytty. Milton Keynesin valtava kaukalo kuitenkin toimi eduksemme ja pystyimme ensimmäisen erän ihmettelyn ja lämmittelyn jälkeen nousemaan 2-0 tappioasemasta lopussa kohtuullisen helposti 2-10 voittoon. Tämä tietysti jätti todennäköisesti hieman hampaankoloon Vaaleansinisille ja muutenkin Lee Valleyn ladossa oleva huomattavasti pienempi kaukalo (ja huonompi jää) toimisi varmasti heidän edukseen.

Tuttuun tapaansa Cambridge saapui ykköset yllä hallille (jos ei puvut niin ainakin suorat housut, neulottu liivi ja kravatti), mikä poikkeaa varsin voimallisesti meidän joukkueessamme vallitsevasta verkkarityylistä. Kai se on näitä kulttuurieroja... Tuttuun tapaan ennen peliä oli lievää hämmennystä, sillä jäätä ei ensin meinattu jäädyttää, vaan hallinhoitaja meinasi että pelkällä höyläyksellä saadaan kenttä pelikuntoon 2,5h diskoilun jäljiltä. Tämä tietysti tuotti odotusta, minkä aikana tiukassa alkulämmössä hankitut kaksi hikipisaraa ehtivät kuivua. Tätä pitäisin suurena syynä siihen, että ensimmäinen erä oli aivan käsittämätöntä kuraa ja laiskottelua, mikä johti siihen että jälleen pääsimme ensimmäisen erän jälkeen lähtemään liikkeelle 0-1 tappioasemasta. Sain aikaan taas yhden tuloksettoman läpiajon, lämärin vastustajaa polveen ja koppasin yhden purkukiekon kiinni päälläni/kaulallani. Allaolevista videoista löydätte kyseisen läpiajon, sekä lämärin poikapoloa suoraan suojaamattomaan kohtaan polven sivulla, ynnä muuta toimintaa. Muistakaa pelin tempo tässä, ja loppupään videoita katsoessanne.







Toiseen erään lähdimme siis jo edellisessä pelissä tutuksi tulleessa takaa-ajoasemassa, mutta tällä kertaa kirittävää oli kahden maalin sijasta yksi. Pikkuhiljaa aloimme saada myös jalkoja auki, ja tulosta alkoi tulla. Kuten edellisessäkin pelissä, jalka alkoi kivasti pukeutuvilla pukumiehillä painaa, eikä pienestä kaukalosta huolimatta Cambridge enää pystynyt sulkemaan meidän nopeimpia ja taitavimpia pelaajiamme, Dragonsin liikkeen vasta alkaessa pikkuhiljaa nousta omalle tasolleen. Tämä nosti huomattavasti todellisten maalintekotilanteiden määrää, ja kuten tiedämme, kun tarpeeksi yrittää niin joskus osuu. Jälleen annamme kuvallisen todistusaineiston puhua puolestaan, sillä pöytäkirjan puuttuessa en pysty muistamaan kuka teki mitä ja milloin...

Sewell ottaa aloituksen ja meikäläinen kärkkyy irtokiekkoja.

Yllättäen Herrat Lynch & Sewell toiminnan keskipisteenä huseeraamassa.

Ruotsinpoika Axel Nytsröm ajamassa luukulle.

Kolmanteen erään lähdimme 2-1 johtoasemassa, ja kun jalka alkoi entistä enemmän painaa Vaaleansinisillä, alkoi mustapaitainen kotijoukkue vasta innostua todenteolla. Uskoisin että syy on siinä, että meillä kaikilla on niin suuret reidet, että 40min jääkiekkoa on minimivaatimus jotta nämä saadaan lämpimäksi ja voidaan alkaa oikeasti pelaamaan. Ottelun lopussa alkoivat hieman tunteet nousta pintaan, erityishuomion saa tällä kertaa #33 joka hiuskuontalonsa ansiosta sai hyvinnopeasti lempinimen Caveman, tai Tarzan of Cambridge. Pettymykseksi taas kerran tuttuun tapaan kaveri oli pelkkää puhetta, ja jos tätä rasvalettiä kävi niittaamassa niin että kypärä tärisee, minkäänlaista reaktiota ei saanut aikaiseksi. Alan pikkuhiljaa uskoa että kovasta uhosta huolimatta tästä liigasta ei löydy yhtään todellista haastajaa Dragonsien Checking linen fyysiselle dominoinnille. Muutaman maalin jälkeen alkoi peli jälleen olla melko selvää kauraa, ja lopussa myös 5-1 maalilla kolmosketju pääsi pöytäkirjaan. Vahva karvaus päädyssä, jonka jälkeen meikäläinen pelasi kulmasta kiekkoa maalille, mutta syötön osuttua puolustajaan päätin ottaa sen mahalla alas, ja suoraan tästä tyylikkäästä tilanteesta Sewell pääsi sivaltamaan viuhuvan rannelaukauksen alakulmaan ohi täysin voimattoman Cambridgen maalivahdin. Asiasta löytyy myös video pian seuraavasta audiovisuaalisesta pläjäyksestä. Kun kolmatta erää oli pelattu noin puolet, otti pelaajavalmentajamme Tsekkilän Martin kolmannen ketjun pieneen puhutteluun ja koska oli huomattavissa selvää metsästämistä meidän joukkueemme ainoaa naispuolista kenttäpelaajaa, Suzannea, kohtaan oli meidän tehtävämme loppupelin ajaksi hyvin selvä. Ajakaa kaikkea mikä liikkuu niin lujaa kuin pystytte, ja lähettäkää selvä viesti että moinen headhunting ei meitä vastaan käy päinsä. Tai jos sitä yrittää, joutuu siitä maksamaan omalla verellään. Aloimme siis pommittaa niinkuin huomista ei olisi ollutkaan, ja joukkuekavereiden kehut sekä Martinin hyväksyvät nyökkäykset kertoivat tyytyväisyydestä omien suojeluun. Jälleen piste vyöllä, ja muutama pommi sekä muutama viesti muille joukkueille lähetetty, tästä oli hyvä jatkaa seuraavan päivän otteluun Cardiffia vastaan.

Martin ottaa aloituksen Donnyn vaaniessa vasemmalla. Pakissa vihainen ranskalainen Philippe Dembele.

Suzanne taistelee kiekosta kolmen Cambridgeläisen kanssa Martinin ihmetellessä maalinedessä.

Tuttu näky, kakkosketju maalaa ja pakki yrittää luoda uskoa seulaksi tykitettyyn maalivahtiin.

Eric käy neuvotteluja tuomarin kanssa.

Tiukalla karvalla.

Tarkka alotuksessa, pakissa Saksan Philipp (häkki päässä) ja Slovakian Lukas.

Hukassa Canary Wharfissa keskellä yötä. 

Ruotsinpojat feat. saksalainen pyörii ympyrää mutta mitään sen ihmeellisempää ei tapahdu ennenkuin Martin nappaa kiekon ja vilauttaa vähän ranariaan. Yli, kuinkas muutenkaan.




Ykkösylivoima jauhaa, Martin tarjoaa Freddylle joka pommittaa ohi maalista. Pienen suvantovaiheen jälkeen seuraavan pommin tarjoaa Dembele, ja kun sekään ei onnistu niin askiin hyppää kolmosketju joka Sewell vahvan alueelletuonnin jälkeen saa pelin pyörimään päätyyn ja onnistun pomputtelemaan kiekon Sewellille joka iskee häkin.




Siinä kaikille pojille ja tytöille malli siitä kuinka Nitro laulaa. Vielä kun maaliin osuisi joskus.




Pientä pyörimistä, ja aloituksen jälkeen Donny näyttää miksi ei kannata laidan vieressä kannata tulla kukkoilemaan...




Pieni mies Martin näyttää vähän kovuutta, Suzanne hieman liikkuvuutta ja lopuksi Donny passaa nätisti Ericille joka ei onnistu iskemään häkkiä.




Pientä loppuhärdelliä, Kell ottaa niskalenkin Tarzanista jonka jälkeen käytiin melko lämpöistä keskustelua, mutta niinkuin aina ennenkin, kukaan ei tosissaan uskaltanut lähteä haastamaan Checking Lineä ilman rukkasia.





London Dragons - Cardiff Redhawks @ Cardiff


Matka Cardiffiin oli paljon odotettu, tai pelätty riippuen siitä keltä kysyy. Ajankohta oli nimittäin sunnuntai, ja kiekko tippui kello 22. Eilinen ilta oli venähtänyt varsin pitkäksi, vaikka se olikin kotipeli ja tästä johtuen alunperin suunniteltu herätys oli sunnuntaina 1300. Päätös kuitenkin kävi valmennusjohdossa siten, että lähdemme hyvissä ajoin Cardiffiin, jos vaikka sattuisimme näkemään siellä jotain muutakuin pimeää ja jäähallin. Herätys olikin vähän karumpi kuin olin kuvitellut, sillä 1200 puhelin soi ja Martin ilmoitti että puolentoista tunnin päästä on oltava Leytonissa, jonne matkustaa 40-45minuuttia. Ei muutakun iso kuppi teetä, pari leipää naamaan ja märkien lelujen pakkaus kassiin. Kuvaavaa päivän kulun alkuperäisestä suunnittelusta oli, että kun seisoin Mudchuten DLR-asemalla vesisateessa, alkoi kännykän herätyskello soida taskussa... Tästä kuitenki selvittiin Leytoniin 10min myöhässä ja olimme aivan varmoja Kellin kanssa että Martin odottaa kiväärin kanssa ja ampuu polveen koska olemme myöhässä. Pienen odottelun jälkeen selvisi että lopullinen odotusaika Martinin tuloon olikin 35min. Kävimme sitten odotellessa ASDAssa ja Subwayssa ottamassa hieman huikopalaa matkalle. Sunnuntai-iltapäivän ruuhka kävi myös tuskallisen tutuksi kulkiessamme pohjoislontoon halki hakemaan Suzannea ja Lukasia. Loput kekkulit kyytiin ja matka pystyi alkamaan.

Pelaaja/valmentaja/autonkuljettaja. That's dedication baby.

Yllättäen satoi vettä.

Autossa kun istuu, niin heikon aamupalan jälkeen yleensä tulee nälkä ja ruokailupaikaksi kahdesta vaihtoehdosta Bath ja Bristol päätimme valita Bristolin. Noni 433000 asukkaan mukavannäköinen yliopistokaupunki joka sijaitse linnuntietä vain noin n.10km päässä rannikosta ja noin 15 kilometriä Walesin rajasta. Onneksi Lukas oli siellä pyörinyt naisten perässä joskus aiemminkin ja ruokapaikaksi pienen pyörimisen jälkeen valittiin FlavourZ, jossa oli tarjolla All-you-can-eat-buffet, opiskelija-alennuksella tietty. Tarjolla oli kiinalaista, japanilaista, meksikolaista, intialaista ja ruokaa maista joita en tiennyt kartalla olevankaan. Piti vain hieman pitää suitsia kireällä ettei tykittänyt itseään siihen kuntoon että ravintolasta poistumiseen olisi tarvittu trukki tai nokkakärryt..

Bristolin keskusta

Bristolin keskusta

iPhone appit käytössä, hakivat vielä ovella vaihtoehtoista ruokapaikkaa.

Söin terveellisesti.

Lukas Frlo Frlicka, Slovaki Brasilian paita päällä.

Suzanne & Martin + Suzannen lievästi Amerikkalainen Detroitin Stanley Cup -t-paita

Kell Lynch Torontosta ja tortillahifistelyt.

Tästä matka jatkui hyvillä mielin, sillä ajettavaa oli enää vain noin puolisen tuntia. Walesin rajalla kaikki kyltit muuttuivat kaksikielisiksi, sillä englannin lisäksi Walesissa puhutaan Kymriä, joka on muuten eräs mielenkiintoisimmista näkemistäni kielistä. Kymristä senverran, että tätä kelttiläispohjaista kieltä puhutaan reilun 700,000 ihmisen voimin pääpiirteittäin Walesissa, Englannissa, Kanadassa, Australiassa ja USAssa, joista suurin osa eli karkeasti 600,000 sijaitsee Walesin alueella. Tuntuu että tässä kielessä kaikki sanat pidennetään väkisin lyömällä niihin tuplamäärä kaikkia kirjaimia sekaisin keskelle sanaa, mutta eiköhän paremmin kieltä osaavat osaisi myös kertoa että siinä todennäköisesti on jopa ihan oma kielioppinsa.

Jääkiekkoon palatakseni, Cardiffin halli sijaitsee oikein mukavasti meren äärellä, ja siellä on jopa oma paikallisen pääsarjan, Elite Ice Hockey Leaguen edustus. Tämä nippu on tietysti Cardiffin ylpeys, Cardiff Devils. Saavuimme hallille juuri kun ottelu Devilsin ja Belfast Giantsin välillä oli päättynyt ja porukkaa oli melko runsaasti liikkeellä. Kaikesta päätellen jääkiekko oli siellä hieman suositumpaa kuin Lontoon alueella... Heti pelin jälkeen oli alkanut jonkinsortin yleisöluistelu ja ihmisiä istuskeli katsomossakin vielä melko runsaasti pitkän aikaa pelin jälkeen. Hallista senverran, että vaikka se oli ihan mukava, paljon puuta ja varsin siisti, olisin silti odottanut hieman enemmän pääsarjatason hallilta. Nyt pitää kuitenkin taas ottaa järki käteen ja muistaa että olemme tyttöpallon maassa.

"Luuletteko te että mun perse mahtuu tohon kakkosnelosen levyselle penkille."

Jälleen kerran oli pientä sekoilua pukukoppien kanssa, ja kun kopin lopulta saimme, pelin alkuun oli aikaa enää 45min. Nopeat loikkimiset katsomossa ja märät varusteet päälle. Hikipuku oli tietysti kotona, sillä se oli ollut yön ulkona kaatosateessa... Warriorin t-paita ajoi asiansa aluspaitana, ja eikö pitkiä kalsareita käytä muutenkin vain partiolaiset, lapset, viestimiehet ja muut heikot yksilöt? Heti pelin alusta kävi selväksi että kaveri tulee päälle paljon kovempaa kuin Cambridge, ja ottaen huomioon sen faktan että Oxford paukutti Cardiffia pataan 17-1, olimme hieman hämillämme. Maalinteon aloitimme kuitenkin tapojemme vastaisesti ensimmäisenä, ja reilun neljän minutin pelin jälkeen Donny MacPherson napautti taululle 1-0. Tämän jälkeen pääosan ottivat tuomarit, jotka olivat kyllä reiluja ja pitivät linjansa, mutta samaan aikaan he olivat käsittämättömän tiukkoja. Ensimmäisen pienen laidanvierustakähinän jälkeen, jossa Lukas otti kaverin nyrkistä päin näköä, ensimmäinen Cardiffin mies lähti suihkun puolelle. Tämän jälkeen viesti tuomareilta oli, että kaikki kontaktit päähän, tahalliset tai tahattomat, johtavat automattisesti käskyyn suihkun puolelle. Näin ensimmäisen erän viimeisen seitsemän minutin aikana kolme Cardiffin pelaajaa ja meidän neljästä puolustajasta yksi ohjattiin ottamaan lelut pois pukukopin puolelle. Itse satuin olemaan jäällä kun meidän oma ranskalainen sisupussi Philippe Dembele otti pikku nokkapokan kulmassa ja ansaitsi itselleen 5+20, joten pääsin istumaan hänen viisiminuuttistaan. Ajassa 19:59 onnistuimme tekemään taululle 0-2 ylivoimalla ja lähtemään ensimmäisen kerran ei-tappioasemasta toiseen erään.

Toisen erän alkajaisiksi äijät iskivät uudelle kylmälle molarille ylivoimalla kahdessa ja puolessa minutissa kolme maalia joista viimeisen viimeisteli oma rähinäketjumme vasen laita, Kell Lynch. Itse onnistuin erän puolenvälin molemmin puolin iskemään 5 minuutissa ja 36 sekuntissa kaksi maalia taululle, joista ensimmäinen oli voimalämäri suoraan oppikirjasta. Martin otti aloitusvoiton hyökkäyssuuntaan nähden vasemmalta b-pisteeltä, ja kiekko pyörähti täydellisesti laukojan paikalla odottaneen allekirjoittaneen ulottuville. Parin potkun vauhti, kaikki paino Warrior Johsonin varren päälle ja kiekko lähti vastustamattomalla voimalla kohti oikeaa alakulmaa. Sopiva noin polvenkorkuinen laukaus, polvisuojan yli ja räpyläkäden alle. Oli sinänsä maalivahdin onni ettei hän ehtinyt laittaa kättä eteen, sillä verkko meinasi revetä laukauksen voimasta ja en edes uskalla kuvitella mitä olisi tapahtunut jos olisin osunut maalivahdin rukkaseen. Olisimme ehkä ensimmäistä kertaa tässä liigassa nähneet maalivahdin räpylän irtoavan ja menevän maalin kiekon mukana. Toinen maalini oli alkutilanteeltaan hieman samantyyppinen, mutta tälläkertaa ammuin ranteella, ja maalivahti ehti kiekon tielle, mutta pomputti sen epäonnekseen omaan maaliin. Kaikki lasketaan kuitenkin, eikö? Painoimme vielä kaksi häkkiä ensimmäiseen erään ja 0-10 taululla pystyimme lähtemään turvallisin mielin turvaamaan maalivahdillemme Ruth Cattelille nollapeliä. Jäähyjä jaettiin toisessa erässä 57, ensimmäisen erän 108 sijaan, mutta tällä kertaa erotuksena oli se, että kaikki jäähyt otti yksi pelaaja. Suomalaissukuinen kanadalainen Evan Juurakko jurputti ensin itselleen kympin, ja kun pääsi ulos boksista, niin reilun kahden minuutin päästä tästä hän hän päätti antaa poikittaista mailaa Suzannen päähän, sai jäähyn, mutta puhui itselleen kympin, jonka päälle vielä 5+20 käytöksestä. Jutellessani jäähyaitiossa ensimmäisessä erässä toimitsijat kertoivatkin että hän tekee sen lähes joka pelissä jonka pelaa... 

Kolmannesta erästä saimme myös hieman kuva- ja videomateriaalia sillä ulos lentänyt Philippe tarttui kameraan ja napsi hieman herkkuja kaikille nähtäväksi. Kolmas erä oli enää muodollisuus, ja ensimmäisenä tässä erässä maalinmakuun pääsi numerolla 17 pelannut London Dragonsin ainoa pelannut suomalainen, joka viimeisesti hattutempun survomalla kiekon sisään Martin Lambertin laukauksen reboundista. Näin historiankirjoihin kirjattiin ensimmäinen Kalle Uusitalon tekemä hattutemppu. Kolmannessa erässä myös Martin viimeisteli tehoiltansa 3+4 ja hattutempun aivan uskomattoman kauniilla yhden käden lirulla. Donny kirjasi myös kauden toisen hattutemppunsa, ja hän teki se todella hienolla rannelaukauksella pienestä kulmasta. Omien sanojensa mukaan ei ollut vama että menikö kiekko maaliin vai tolppaan, kunnes näki maalivahdin juomapullon lentävän ilmassa. Se on tietysti aina hyvä merkki siitä että laukaus on onnistunut. 

Let's play some fucking HOK.

Kauniit pojat Thomas Koch ja Eric Sewell.

Kolme skandinaavia. Vasemmalla Axel, keskellä pitkänhuiskea Tukholman viikinki Fredrik ja oikealla suomipoika.

Kakkosketju pyörittää, kiekon kanssa Lukas.

Ruthilla oli tietysti välillä vähän tylsää..

Huomaa kuka se mallipoika on, kun tietää aina missä kamera sijaitsee. Punahousuiset
pojat ruotsista valmistautuvat aloitukseen.

Martin pyörittää ja pahojaan tekemässä Kell & Suzanne.

Saanko kysyä mitä tää puolustaja tekee?

Donny jakaa pakille, Freddy menee maalille.

Skandinaavit vauhdissa, ruotsalaiset halii toisiaan maalintakana ja meikä haistelee vetopaikkoja.

Tarkkana ny!

Good game lads.

Onnellinen pakki nimeltään Ludwig Waldburg-Wolfegg.

Niin kivasti yritin poseerata ja Eric pilas kaiken.

Pieni videoklippi, jossa Eric pommittaa ja blokatun laukauksen jälkeen meikäläiselle avautuu Kochin syötöstä vetopaikka. Tämän jälkeen askiin hyppäävät Donny & kumppanit ja kanukki vilautteleekin hieman liikkuvuuttaan pujotellessaan puolustajien ympäri.

Nollapeli maalivahdille on aina mukava asia, huolimattakin siitä että torjuntoja kertyi koko ottelussa 14 vastustajan 46 vastaan. Laukauksia oli siis 60, joista 14 livahti sisään. Ei Matias Lehtosta kummempi matemaatikko tarvitse olla, että pystyi päättelemään että torjuntaprosentit eivät hirveästi mairitelleet vastustajan maalivahteja. Jäähyjä jaettiin vaatimattomat 165 minuuttia, joista 138 vastustajalle. Silti, jos minulta kysytään, olisi näistä muutaman pelirangaistuksen voinut jättää jakamatta ja antaa selkääntaklaamisista ja myöhässä tulleista pommeista pienempiä rangaistuksia sitten senkin edestä. Onneksi olimme kotona jo puoli viiden aikaan maanantaiaamuna, eikä siinä mitään sillä meikäläisellä maanantai on vapaa. Sääliksi kävi niitä jotka heilahtivat töihin tai kouluun 8-9 välillä.

Kaikenkaikkiaan hyvä viikonloppu, kaksi voittoa ja 3+1. Jos joku haluaa käydä tarkistamassa pöytäkirjan se onnistuu TÄÄLTÄ. Jostain syystä sarjataulukkoa ei meidän kahden muun ottelun jäljiltä ole päivitetty, mutta kolmella voitolla ja maalierolla 29-3 meidän pitäisi pitää piikkipaikkaa melko vahvasti hallussa. Seuraava matsi on 4.12 jolloin Lee Valleyssa vastaan asettuu kostoa janoava Cardiff. Se onkin tämän vuoden viimeinen peli, ja seuraavan kerran tämän jälkeen pisteistä taistellaan vasta 22.1.2011. Ottelua Oxfordia vastaan odotellessa...




SaraTJ 2, sillä perjantaina Suomeen ja juhlimaan siskonpennun ristiäisiä, sekä tietysti sitä että vihdoin ja viimein olen 22-vuotias. Club Deluxessa nähdään!