Overview of the autumn like never before.

Peli saarivaltiossa on siis avattu, syyslukukausi on takana ja tällä hetkellä pakarat ovat liimattuna melko tiukasti Saran vanhempien yläkerrassa sijaitsevan kivalla tavalla mukavuutta ja ergonomiaa sekoittavan tuolin pehmusteisiin. Ei voi kuin ihailla Britanniasta kaikkoamisen ajoitusta, sillä tällä hetkellä Yhdistyneet Kuningaskunnat monen muun maan ohella on käytännössä täysin halvaantunut talven yllättäessä autoilijat, lentäjät ja Suomesta tuttuun tyyliin myös rautatieihmiset. BBC.co.uk huutaa toinen toistaan karumpia otsikoita säästä ja ihmismassoista jotka ovat jumissa erinäisissä paikoissa, lähinnä lentokentillä tai moottoriteillä omissa autoissaan., sekä ihmettelevät miten muualla Euroopassa, erityisesti Skandinaviassa on yleensä mahdollista toimia talvella. Tässä voinee kysyä taas, kuinka järkevää on esimerkiksi se, että Irlannissa talvirenkaat on lailla kielletty. Totuuden ruoska sivaltaa kun sanon että toivon, että kaikki tutut ja kaverit pääsevät kotiin jouluksi, mutta muuten ei juurikaan edes kiinnosta. Meillä on asiat täällä Saran kanssa varsin mukavasti, ruokaa on (eikä sitä tarvitse edes itse maksaa) ja voin jo kuulla ulkojäiden kutsun.


Otsikko kertonee itse tekstin sisällöstä jo melkein kaiken oleellisen, että nyt on aika hieman katsoa taaksepäin kokemuksia ja sitä, että onko tässä muutaman Englannissa vietetyn kuukauden aikana opittu edes mitään, mitä Suomen kamaralla ei olisi voinut oppia. Koska olen kaavoihini kangistunut ja muutenkin päästäni vialla, paloittelen tekstiä helpommin purtaviin osioihin, josta kaikki kolme lukijaa voivat selata helposti suosikkikohtaansa ja ohittaa ei-niin-mielenkiintoiset aihealueet.



Koulu


London Metropolitan Universitystä ei ollut paljoa tietoa sen lisäksi mitä mainoslehtiset ja esittelijä kertoivat. Tämä kuva lienee ollut melko siloiteltu, mutta jos urheilua/tieteitä aiot opiskella tilanne ei ole lainkaan surullinen. Koulun vuonna 2007 upottamat £33 miljoonaa todellakin näkyvät puitteissa joita varsinkin käytännön opintoihin on tarjolla. Opiskelu itsessään on suurilta osin ollut todella mielenkiintoista, ja käytäntöä riittävästi. Mutta jos paljon hyvää, niin sitten on oltava hieman jotain pahaakin, sillä vaikka koulussa on lähtökohtaisesti ollut ihan mukavaa, minkäänlaista rytmiä ei ole mahdollista pitää yllä tällä nykyisellä systeemillä jossa koulussa käydään silloin ja tällöin ja tällöinkin lähinnä iltapäivisin. Saksalaisen heittämien villien huhujen mukaan keväällä asia tulee muuttumaan, ja koulua tulee olemaan ilmeisesti melkolailla aamukeskitteisesti, mutta edelleen kolmena päivänä viikossa. Tämä tarkoittaa sitä että jos haluaa pitää jotain järkevää elämänrytmiä, on välipäiville kehitettävä jotain hyvää tekemistä, että saa itsensä ihmisten aikoihin ylös sängystä. Ongelmana onkin ollut NHL, joka tulee varsin houkutteleviin aikoihin ja uhkaa vietellä jääkiekkoherkän mielen melko helposti seuraamaan maailman parasta ja vauhdikkainta jääkiekkoa. Täten se haukkaa varsin huomaamattoman oloisesti yöunista palan pois. Tai ainakin siirtää unta aamusta päivään.

Koulu on ollut siis täynnä mielenkiintoisia asioita, ja sormet syyhyävät jo katsellessa kevätlukukauden moduuleja, kuten Functional Anatomy ja Introduction to Coaching and Sports Psychology. Ai että...



Kaverit


Ei ole.


Tai no, jos tarkemmin asiaan pistää ajatusta, niin kyllähän uusia tuttuja ja kavereita on tullut aivan valtava määrä. Jos ihan järjellä asiaa miettii, kun menee uuteen paikkaan jossa kaikki puhuvat outoa kieltä eikä yksikään naamavärkki ole entuudestaan tuttu, on melko vääjäämätöntä että tutustuu uusiin ihmisiin. Näistä suurin osa on vastoin kaikkia odotuksia tullut joko urheiluopiskelijoiden hyvin sekavasta joukosta tai, kyllä, arvasitte oikein, jääkiekon parista. Jääkiekko on näistä kahdesta ollut se vieläkin kansainvälisempi vaihtoehto, sillä pelaajia on melko tehokkaasti ympäri ämpäri Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Eksoottisimmat kaverit löytyvät silti koulusta, sillä jo muutamaan kertaan mainitut Francis ja LJ ovat kotoisin eteläisestä Afrikasta, tarkemmin sanottuna Zimbabwesta ja Etelä-Afrikasta. Urheiluopiskelijoissa on mielestäni joka yllättävän paljon ihan brittiläisiä, mutta ilmeisesti normaalit ihmiset ulkomaille lähtiessään ryhtyvät lukemaan jotain kunniallista, tylsää ja suuritöistä. Valintojen maailma.

Opiskelukavereissa on toinenkin asia jota ei usein ajattele, mutta se välillä puskee vääjäämättä esiin. Nimittäin ikäero. Nämä 18-19 -vuotiaat vilperit ovat välillä todella lapsellisen tuntuisia, ja eniten se ehkä näkyy ajattelemattomuutena ja arvostelukyvyn puutteena siinä että mitä saa sanoa, mitä ei, ja mitä kannattaa sanoa. Tästä hyvä esimerkki on suurimman osan ajasta varsin huvittava pariskunta joka kulkee nimellä Sam&Will, joista toisella on hassut hiukset ja toinen on jostain muusta syystä todella laiha. Eräällä luennolla nämä kaksi kokivat tarpeelliseksi jakaa luokallamme olevalle saksalaiselle paperilapuilla melko suoranaisen natsiaiheisia piirrustuksia ja muita huomautuksia Aatu-sedän tempauksista 30 ja 40-luvuilla. Tämän kaiken he vielä värittivät jatkuvalla tirskumisella aina kun Felix avasi heidän lähettämiään lappusia. Vaikka välillä saksanmaalaisia tykkäänkin vähän mollata, on meikäläisellä kuitenkin melko selvää minne alueelle ei sanomisissa ole hyvän maun rajoissa soveliasta mennä. Samaisilta veikoilta saa myös kuulla melko usein, kuinka Englanti aikanaan kuulemma hallitsi kolmasosaa maailmasta, sekä myös jaoittelun "Brits and the others". En tiedä kuinka fiksua ja tervellistä tämä nappien jatkuva painelu pitkässä juoksussa on, kun luennoilla lähes välittömässä läheisyydessä istuu 110-kiloinen rugbynpelaaja Zimbabwesta ja paino-pituus -suhteeltaan samaa luokkaa oleva jääkiekkoilija Suomesta. Toistaiseksi ainakin huumori on riittänyt, sillä Suomesta heillä ei tunnu olevan juurikaan mitään sanottavaa..

Kolmas osa-alue jossa kokemattomuus ja nuori ikä näkyy on alkoholin käyttö. Brittiläiset opiskelijat tuntuvat juovan aina itsensä melkoiseen kaatokänniin ja menettävän muistinsa 4-5h päästä juomisen aloittamisesta. Eikä voida puhua edes siitä että määrä mitä he kaatavat kurkustaan olisi aivan käsittämätön, sillä jos itse juon saman määrän olutta kuin he, vaikutuksen kyllä huomaa mutta oikeastaan edes ala vielä tanssittaa, kun nämä jo humppaavat puolialasti biljardipöydällä ja läikyttävät olutta. Sitä näkyä muuten odotellessa. Kontrollia mallaspirtelön kanssa on siis vielä vähemmän kuin meikäläisellä, eikä se kuuluisa viinapääkään oikein kompensoi järjen puutetta. Kaljanhuuruisten iltojen jälkeisen päivän kruununa on vielä paikallinen tapa lyödä kaikki otetut kuvat kamerasta, mikäli jollain sellainen sattui mukana olemaan, täysin sensuroimattomina suoraan sosiaalisiin medioihin, kuten Facebookiin. Tämä on johtanut muun muassa siihen että eräs muutamalla samalla kurssilla oleva tyttö täräytti omaan Facebookin kuvakansioonsa pari alastonkuvaa itsestään, ja huomasi sen vasta kun sai kaveriltaan tekstiviestin jossa tämä hienovaraisesti huomautti asiasta.

Ihmiset ovat kuitenkin pääpiirteittäin todella mukavia ja kohteliaita toisilleen. Aina jos pienikin tönäisy tai muu vastaava tapahtuu, automaattinen reaktio ei ole "Oho" tai "Mitä helevettiä mysöt siinä" vaan "Sorry" ja tähän vastauksena kuuluu useasti "It's ok" tai "No worries mate". Tuntuu että brittiläiset ovat mielenkiintoinen sekoitus Keski-Eurooppalaista ylenmaallista sosiaalisuutta ja perisuomalaista omissa oloissa oleskelua sekä hiljaisuutta. Vielä kun otetaan huomioon brittiläinen huumorintaju, ovat ihmiset saarivaltiossa pikkuvikoineenkin mitä mainiointa sakkia. Jos ei muuta, niin tuopilliselle saa seuraa AINA.



Kieli


Niinkuin useimmissa asioissa, harjoittelu parantaa suoritusta jossain määrin ja vielä jos harjoittelu on jatkuvaa ja päivittäistä niin kehitys voi olla joskus jopa melko nopeaa. Suomessa koulujärjestelmä opettaa englannin kirjakieltä sekä kielioppia, jotka voi heittää samantien ulos ikkunasta kun alkaa keskusteluun joko koulussa tai internetissä yliopistoikäisen brittinuoren kanssa. Vaikka sain YO-kuuntelusta tippaakaan elvistelemättä sillä 88/90, joka oli muuten sillä kirjoituskerralla lukion paras, ei tämä siististi artikuloitu ja virallinen, kielikuvia vailla olevaa englanti juurikaan tosielämässä aikanaan tätä poikaa ole auttanut. Lähtökohtaisesti kaikki britit puhuvat aivan järjettömän nopeasti ja käyttävät hassuja sanontoja joita en ole ennen kuullut. Sama tilanne olisi varmasti ulkomaalaisella joka osaisi puhua suomen kirjakieltä ja joka sen jälkeen pudotettaisiin Passionin pöytään kesken Kälkärin saunaillan jatkojen.

Puhekielen ymmärtämisessä on kuitenkin tapahtunut muutamassa kuukaudessa aivan huikeaa kehitystä, ja joidenkin kehut siitä että puhun hyvää englantia tuntuvat ihan hyvältä, ottaen huomioon lähtökohdat. Itse en pysty aivan samanlaista kieltä vielä käyttämään, mutta mielestäni on jo suuri askel se että ymmärrän lähes kaiken mitä puhutaan. Aivan oma lukunsa on käydyt keskustelut tummempien luokkakavereiden kanssa. Siinä on vyyhti joka en edes yritä lähteä aukomaan, sillä en oikeasti ymmärrä edes puolia mitä ne kaverit juttelevat. Arvaamalla on kuitenkin tähän mennessä pärjätty ihan hyvin. Apua näihin ongelmiin ja erityisesti kirjoitetun puhekielen ymmärtämiseen ovat tarjonneet muutamat kaverit joilta voi mennä kylmän rehellisesti kysymään että "mitähän ihmettä tämäkin taas tarkoittaa". Poikkeuksetta näiltä ihmisiltä saa selkokielisen vastauksen, ilman minkäänlaista naureskelua tai ihmettelyä että miten en tiedä jotain näinkin yksinkertaista. En tiedä ymmärtävätkö he itse sitä, mutta juuri tälläinen apu on korvaamatonta jos haluaa oikeasti oppia ymmärtämään puhekieltä, sillä välillä idiomeista ei ole mitään mahdollisuuta päätellä mitä sillä oikeasti tarkoitetaan. Kuka olisi parempi opettaja kuin ihminen, joka ei muuta englantia osaakaan?



Kulttuuri


Ehkä suurin kulttuurishokki niin kutsutusti on tullut siinä kuinka paljon kaikki pyörii hassujen urheilulajien ympärillä, parhaina esimerkkeinä tästä jalkapallo ja kriketti. Kriketistä en ymmärrä mitään, muutakun että palloa lyödään kakkosnelosella ja sitten juostaan johonkin ja tehdään jotain. Näitä lajeja näkee rugbyn ohella kaikkialla, ja välillä jääkiekon ystävänä tulee hieman orpo olo kun keskustelukumppanit ovat melko vähissä. Ihmiset kyllä ovat kiinnostuneita jääkiekosta, mutta keskustelun taso on useimmiten: "Onko totta että siellä saa tapella" tai "miltä tuntuu kun joku taklaa" ja "kuinka paljon teillä oikein on varusteita päällä" sekä "mä en osaa edes luistella".

Jääkiekkotiedottomuuden lisäksi huomattavaa on sosiaalisten tapahtumien korostaminen hengenluomisessa ja yhteishengen kohottamisessa. Tämä on huomattavaa jopa siinä määrin että koulussa kurssilla Professional Studies meillä oli kaksi käytännön tuntia jossa oli käytännössä aiheena tutustua toisiin, ja ihan vain leikkiä kaikenlaisia sosiaalista kanssakäymistä edeltäviä leikkejä ja pelejä. Jääkiekkojoukkueessa on huomattavissa sama ilmiö, ja jään ulkopuolisia tapahtumia jotka eivät sisällä hikoilua ja tuskaa rautojen kanssa on ollut jo nyt enemmän kuin minkään joukkueen kanssa koskaan aiemmin. Joukkueurheilussa tämän ymmärrän, mutta se, että koulussa sitä korostetaan tällä tavalla oli minulle varsin vierasta. Toisaalta, se oli helppo pukea "opetustapahtuman" valeasuun, sillä meille ohimennen mainittiin, että jos joskus ette tiedä mitä tekisitte ison joukon kanssa, tässä on hyvä tapa saada ihmiset liikkelle ja tekemään jotain. Mielestäni ihan hauska uusi kokemus, ja tottahan se on että samanhenkisten ihmisten kanssa tehdessä jotain mikä vaatii hieman tempautumista, tutustuu paljon helpommin kuin luennolla, jolla ei oikeastaan saisi edes jutella.



Rehellisyyden nimissä, rehtinä suomalaisena mörrimöykkynä täytyy myöntää, että tämän kaiken summaavan loppukappaleen kirjoittaminen hieman jäi, ja teksti on seissyt selaimessa avonaisena välilehtenä nyt ainakin kolmatta vuorokautta. Kirjoittamisen aloittamisen jälkeen olen ehtinyt käydä rikkomassa yhden mailoistani Suoraman legendaarisilla ulkojäillä, Heathrow on osaksi auki, suurin osa kavereista kotona ja kävimmepä jopa pyörimässä Tampereella pariinkin otteeseen.


Näin aatonaaton kunniaksi toivotan kaikille tasapuolisesti, niin kolmelle vakilukijalle kuin satunnaisillekin paikalle osujille rauhallista ja mukavaa joulunaikaa, sekä oikein maukasta uutta vuotta. En nimittäin osaa vielä sanoa että päivitänkö blogia vielä uudemman kerran tämän vuoden puolella. Tässä muutama tämänpäiväinen ja mukavan talvinen kuva kotoiselta Säynäjärven Ranchilta.

I can tell you that our Seat Cordoba coughed once of twice when I started it.
Still, only one try, and without the warm up. This was taken around 9am.

Home in the middle of a forest.

Lake Säynä.

Frozen trees on the shore.

Lake Säynäjärvi seen from South to North.

Beach and the house.

Virkistävän rapeista pakkasista Kangasalta teille kaikille, missä päin tätä palloa tallustattekaan.