Sights set for the five rings.

Koska olen päättänyt viimeaikoina jakaa ajatuksiani ympäri internetin ihmemaata uudella kotimaisella, teen paluun vanhaan ja annan julkisuuteen paloja elämästäni sillä kielellä jonka myös Kikka ja Rike siellä Pysäkinkorven laidalla varmasti osaavat. Edellisessä mietepalassa jäätiin siihen että takana oli uneton yö ja Noora potkittu takaisin sinne mistä oli tullutkin. Koulussa oli lievästi sanottuna tiukkaa pysyä hereillä, mutta kun päivästä oli selvitty ja päästy nukahtamatta kotiin asti, sai tiistaina naattia naattia vetäen Zetoria kuulaan like never before.

Laiskotusvaihde kuitenkin vetäistiin pois silmästä hieman puolenpäivän jälkeen ja paljon puhuttu reissu johonkin Lontoon lukuisista museoista näki päivänvalon. Hauska puoli Lontoon museoissa on se, että lähes mihinkään museoihin ja vastaaviin ei ole pääsymaksua ja vain erityisnäyttelyt maksavat. Päätimme vaeltaa The British Museumiin pienen lenkin kautta ja täten junamatka päättyi Tottenham Court Roadille. Kävelimme Saran kanssa nimenomaista tietä melko suoraan kohti pohjoista ja tarkoitus oli tehdä lenkki meidän oman pikku Universities of London Unionin kautta esitellen Saralle hieman paikkoja joissa olen niin monasti vaeltanut enemmän tai paljon vähemmän olutta maistelleena. Matkalla kuitenkin löysimme jotain joka lämmitti erityisesti Saran mieltä, kaupan nimeltä Planet Organic. Paikka nimensä mukaisesti on keskittynyt orgaanisesti tuotettuun ruokaan ja tarjoaa myös kaikkea muutakin mukavaa mistä hipit pitävät. Näin ollen tämä on aattellisten rastapäiden lisäksi varsin oivallinen puoti ihmisille jotka ovat fysiologisista syistä pakoitettuja syömään tietyttä tavalla karsittua ruokaa, Saran lisäksi varmasti meidän isäukko olisi varsin pähkinöinä tästä niinkutsutusti rajoitteisen ruokavalion omaavien huomioinnin määrästä.

Tästä ihmemaasta kun päätimme lähteä liikenteeseen, kävelimme ULUn ohitse itse museolle jonka kiertämisen tässä aikaikkunassa totesimme varsin mahdottomaksi. Päätimme siis jättää leijonanosan tästä pienenajan päähän, tarkoituksenamme kiertää sitten Saran perheen kanssa museo ammattilaisen ottein syynäten pienimmätkin jura-ajalta kaivetut miekan- ja kilvenkappaleet. Ruokailu suoritettiin kenttäolosuhteissa tottuun tapaan Kultaisten Kaarien loisteessa jonka jälkeen hypimme Holbornin asemalla junaan suunnaten kohti Sohossa sijaitsevaa Whole Foods Markettia josta ei yllättäen taaskaan löytynyt mitään järkevää. Poistuessamme huomasimme New Eran Flagship Storen josta oli suoranainen pakko käydä poistamassa yksi lakki mallia lippa.

Keskiviikkona aamu vietettiin jälleen koulunpenkillä, jonka jälkeen pyörähdettiin kotona syömässä ja illalla vuorossa oli harjoittelut jäisellä alustalla. Ilmeisesti tieto, tai tiedon puute siitä kuinka kausi tulee jatkumaan muutamien joukkueiden peruessa ottelunsa meitä vastaan jätti osalle hieman toivottavaa motivaatio-osastolle ja paikalle oli A-joukkueesta vaivautunut omalla harjoitusvuorollamme kaksi miestä. Joukkueen edustus oli suomalais-ranskalainen ja muita pelimiehiä paikalla oli oikein nelin kappalein. Kolme B-joukkueesta ja yksi Eastern Starsin venäläispeluri. Kahden kiekon ja kuuden miehen kanssa teimme mitä voimme, lähetellen harjoitusten jälkeen kiitollisia sähköposteja joukkueen johtoryhmälle hyvien harjoitusten johdosta.

Torstai on täällä tämän kevätlukukauden ajan epävirallinen perjantai, sillä viimeiset koulutunnit tipahtavat pois päiväjärjestyksestä viimeistään kello 13. Illalla luvassa oli jälleen matka keskustaan Saran kanssa ja selvityksen aiheena oli tällä kertaa että vaihtaako Sony uuteen VAIO-kannettavaan näppäimistön brittiläisestä skandinaaviseen ilman eri maksua, kuten Apple suuressa viisaudessaan tarinoiden mukaan tekee. Ja ennenkuin kukaan Pertti Perusnörtti tulee lankoja pitkin silmille, puhun siis fyysisestä näppäimistöstä, enkä näppäimistön layoutista tietokoneen sisällä. VAIO-liikkeessä varsin elämäänsä kyllästynyt silmälasipäinen nainen oli yhtä auttavainen kuin pöytä johon nojasi, eikä osannut muuta kuin pyöritellä sanoja ja kehottaa siirtymään Sonyn suuntaan. Emme tästä masentuneet, vaan suuntasimme kävelymme kohti Oxford Streetiä. Vaelsimme sitä pituussuunnassa kohti Selfridgesin ostoskeskusta kenkien kiilluessa Saran silmissä.

Sara @ Mudchute

MORJESTA MOROJESTA

Nike Town London

Perinteinen näky Oxford Circusin asemalla.

Kohde on nuolen osoittamassa suunnassa.

Sara osoittelee vitriineistä mikä olis kauheen kiva.

Vaimo löysi jotain mieleistä ^___^

Perjantaina päivä oli täynnä tyhjää, mutta lauantaina kalenterissa seisoi pieni meeting joukkueen kanssa italialaisessa ketjuravintolassa nimeltä Prezzo. Tämän jälkeen oli meille toimitettu mielenkiintoinen kutsu, sillä joku ainakin minulle (ja monelle muullekin joukkuelaiselle) täysin tuntematon tyttö oli kutsunut koko London Dragonsin organisaation Hoxton Square Bar & Kitcheniin juhlimaan synttäreitään. Vaikka paikalle pääsimme, en kyseistä ihmistä tavannut vaikka kuulemma istuimme samassa pöydässä hetken aikaa. Tietysti säästäväisinä opiskelijoina suuntasimme viimeisillä julkisilla kotiin, ja vanavedessämme matkasivat Kell "Toronto" Lynch sekä hänen käymässä oleva naisystävänsä Kristine.

Mää ja Koutsi

Lukas, Nadja, Alexin tyttöystävä, Alex, Dima, Sara ja Minä.

Pitsaa ne näemmä toivat.

Täällä vartioin MINÄ.

Terassilla, koska on lämmin. :)

Viktor helmellä letillä.

Hoxton Square Bar & Kitchen

Dmitry ja Sofia. Toinen on selvästi pihalla, en tiedä kumpi.
(ja voiko joku kertoo kuinka iso leuka tolla tausta-äijällä on)

Kristine & Kell Old Streetin asemalla.

Sunnuntaina löllyimme sängyssä arviolta hieman yli puolen päivän ja seuraava ohjattu toiminto oli luvassa vasta illalla. Virallisten runkosarjaotteluiden vähyydestä johtuen meille oli kivasti järjestetty mukava pikku harjoituspeli London Rangers nimistä harrasteporukkaa vastaan. Mukaan liittyi myös Wienistä kotiutunut Moppi Nurvala jonka kanssa vaeltelimme yksissä tuumin hallille. Vastassa oli perinteisesti vanhempia ukkoja höystettynä parilla nuorella kollilla, tuttu sekoitus Suomesta siis. Peli alkoi varsin tasaisena ja vauhdikkaana mutta heti kun aloimme päästä hieman niskan päälle varsinkin vauhdin puolesta alkoi vastapuoli hyödyntää sitä että pelin alussa sovittiin kontaktittomasta ottelusta. Itse sain muutaman kyynärpään naamariin keskialueella ja kerran oikein maukkaasti maalin eteen liukuessani olkapäätä puun takaa puhtaasti leukaperiin. Itse pidin pokerini varsin hyvin ja turhauduin vain omiin virheisiini mutta meidän oma pikku-pikku meksikolainen poltti jälleen päreensä ja aloitti jonkun vanhemman herrasmiehen kanssa hanskaamishommat. Tässä vaiheessa Lukas, Cody ja Carlos saivat tarpeekseen ja jättivät leikin sikseen sillä joukkotappelun aloittaminen olisi tälläisessä pelissä varsin turhaa. Melko nopeasti moni muukin alkoi liukua takaisin vaatteidenvaihtoalueelle ja loppupeli oli aikamoista pyörimistä. Aamulla heräsin leuka TODELLA kipeänä ja aloin odotella liekki silmäkulmassa keskiviikkona odottavaa seuraavaa kohtaamista, joka kyllä nyttemmin jo peruttiin sillä vanhusten nukkumaanmenoaika olisi meidän reenivuorollamme venynyt liiaksi...

Maanantain sujahtaessa ohi merkityksettömänä kalenterimerkintänä oli tänään (tiistaina) jälleen luvassa menoa ja meininkiä. Ei niinkään akateemisessa mielessä, vaan tämä päivä saattoi olla alku eräälle todella jalolle ja ainutkertaiselle kokemukselle. Joku on saattanut kuulla että seuraavat kesäolympialaiset tullaan pitämään kaupungissa nimeltä Lontoo vuonna 2012, ja Olympialaisiin tarkemmin tutustuneet saattavat tietää että tämän tason ja kokoluokan kinkerit vaativat jossain määrin vapaaehtoisvoimia jotta homma voi yleisellä tasolla edes toimia. Täällä nämä tunnetaan nimellä Games Maker 2012, ja pääsponsorina tälle toiminnalle toimii kukas muu kuin herra Ronald McDonald iloisine hampurilaisenvääntäjineen.

Itse sain kutsun pyöräilytiimin valintatilaisuuteen viime syksynä lähetetyn esitietovalintakyselylomakkeen perusteella ja nämä haastattelut pidettiin melko lähellä meitä, ExCel -areenalla Docklandsin itäosissa. Sain alunperin valita itse ajan jolloin ilmaannun paikalle ja kellonajaksi saatiin arvottua 1430. Pyörähdin Saran kanssa paikalle ja melko nopeasti ilmoittatumisen yms. häröilyn jälkeen meille pidettiin lyhyt esittely aiheesta pyöräilytiimin toiminta, ja sitten olikin luvassa 30min yksilöhaastattelu. Ennen haastattelua kuulin että tämänpäiväisen session tarkoituksena on hakea nimenomaisesti tiiminvetäjiä ohjailemaan muista vapaaehtoisista koostuvia tiimejä. En tiedä millä meriiteillä minut sinne on valittu, mutta mikäli arpaonni suosii, tulee mahdollinen kokemus olemaan entistä haastavampi, ja siten antoisampi.

Lyhythiuksisen laatikkopään kanssa kanssa pöydän ääreen istahti oikein mukava vanhempi mieshenkilö nimeltään Derrick. Haastettelussa oli kyllä spesifejä kysymyksiä joihin vastattiin, mutta ilmapiiri oli varsin keskustelunomainen ja täten oikein mukava kokemus kaikin puolin. Suurin osa ryhmässä ja joukossa toimimiseen liittyvistä kokemuksistani yllätten sijoittuivat armeijan kurkkusalaateissa koettuihin elämää suurempiin kokemuksiin mutta koska en ole lotonnut hetkeen, viisi oikein osui tälle päivälle. Derrick kun hieman vanhempi oli, paljasti jossain vaiheessa olleensa värvättynä Korean sodassa. Täytyy myöntää että kulmakarvat hieman nousivat ja kunnioitus tätä harmaapäistä herrasmiestä kohtaan kasvoi entisestään. Samaan rahaan kävi myös ilmi että Korean sodan veteraani ja Suomen Puolustusvoimien nykypäivän pullamössölöllön läpi lyllertänyt kaljupää löytävät yhteistä puhuttavaa armeija-ajoista. Haastattelun alussa hetken aikaa ihmettelin kuinka hän arvosti niin kovasti sitä, että sain johtamiskauteni loppuarviointiin alaisarvioinnista lähes täydelliset arvosanat, mutta sekin mysteeri selvisi samalla kertaa. Matkalla pois kävellessäni koppasin myymälästä vielä muistoksi tyylikkään London 2012 mukin, ihan vain siltä varalta että jos en pääse jatkoon, sain ainakin jonkun muiston.

Canary Wharf Westferryn asemalta nähtynä.

Aivan kisaturistina, yli vuosi ennen kisoja...

Docklands. I likey. Taustalla siintää Canary Wharf ja O2-arena.

ExCel ja Minä

Helppoo pötkylää Tortilla -nimisessä syöttölässä.

Sara on tyytyväinen kun ruoka-annos on oman reiden kokonen.

Huomenna on luvassa jäällä tapahtuva harjoittelusessio toisen harjoituspelin sijaan ja kouluviikko lyödään kirjoihin ja kansiin torstaina. Kuulin myös huhua ystävältä, mahdolliselta joukkuetoverilta, melkein seinänaapurilta ja hyvältä ystävältäni Juha-Pekka Nurvalalta että torstaina olisi pienen klubi-iltaman paikka. Aika näyttää mihin päädymme, sillä ensin on tehtävä akateemisia urotekoja London Metropolitan Universityn käytävillä ja luokkahuoneissa.


Lontoo, Englanti, Kalle ja Sara, torstaina +14 ja Moppi. Näillä mennään ja loput jää.