Heatwave

Olen iloisesti ja täysin autuaasti jälleen jäänyt jälkeen luvastusta kirjoittelurytmistä mutta tällä kertaa minulla on puoliksi syy, sillä kävin viikonloppuna kääntymässä Suomessa ja en käsimatkatavaroiden rajallisesta painosta johtuen ottanut tietokonettani mukaan. Kaikki tätä Suomesta lukevat tai siellä aikaa viettäneet kun tietänevät että tietotekniikan kehitys isäimme maassa on surullisella tasolla ja en onnistunut yhtään näyttöpäätettä tahi näppäimistöä sieltä löytämään.

Lauantaina kuten edellisessä postauksessa todettua kävimme pyörähtämässä Ranskakommuunissa, hyvin itäisessä Lontoossa. Matka sinne sujui varsin kivuttomasti siirtymällä Canary Wharfista West Hamiin Jubilee Linen avittamana. Paikalle päästyämme voisi sitä kuvailla yhdeksi tylyimmistä paikoista missä olen täälläoloaikanani käynyt. Ensimmäisenä vastaan tuli melko kiihtyneessä mielentilassa oleva ja hengästynyt tukevahko irlantilaiseksi esittäytynyt mies ja kertoi ettei pelaa tai juo mutta tarvisi rahaa junalippuun koska haluaa pois West Hamista sillä joutui äsken ryöstön kohteeksi. No, kolikoita ei ollut ja mies jatkoi matkaa kohti asemaa. Aloimme löytää pikkuhiljaa pelipaikoille ja jopa öinen Isle of Dogs näyttää tähän paikkaan verrattuna täydeltä. Missään ei ollut ristin sielua, paitsi eräs henkilö joka potki autojen renkaita ja katseli niihin sisään, hyvin todennäköisesti selvittääkseen kuinka hyvin autot ovat suojattu luvatonta käyttöönottoa vastaan...

Pääsimme turvallisesti Philippén avulla Ranskakommuuniin ja siitä eteenpäin ilta jatkui varsin perinteisin menoin, eli joimme pari olutta ja kellon lyötyä määrän X ja Philippen ollessa siinä kunnossa että seisominen, saati sitten kävely, alkoi olla varsin akrobaattinen urheilusuoritus itsessään, päätimme siirtyä kohti autuaampia kaljanmetsästysmaita. Pikainen selvitys Galaxy S:llä paljasti että junaan on mentävä nyt eikä heti. Asemalle hiihdeltyämme paine ei varsinaisesti helpottanut sillä jouduin vielä pistämään rahaa matkakortilleni. En tiedä oliko tämä syynä, mutta missasimme illan viimeisen Jubilee Linen junan. Onneksi on olemassa myös District Line ja seuraavaksi suomalais-ranskankielinen joukkiomme hiihti suoranaista munaravia kieli vyön alla kohti vihreää linjastoa. Aikaa jäi jopa muille jaettavaksi sillä saavuimme huikaisevat kolme minuuttia ennen viimeisen junan saapumista. Päätimme matkata kohti itäisen Lontoon yhtä kuuluisinta baarikatua, Brick Lanea ja tarkastaa ensimmäistä kertaa paikanpäällä minkälainen eläintarha siellä kokoontuu lauantai-iltaisin. Kämppiksemme Kalle "Mies" Kivilehto elvistelee usein kuinka on käynyt siellä ja nyt myös minä ja Sara päätimme ottaa lähituntumaa kyseiseen kadunpätkään. Joukossamme oli siis mukana allekirjoittaneen lisäksi tietysti Sara, Moppi ja Henni. Ranskalaisista mukaan heilahti parivaljakko jonka tapasimme pari iltaa sitten ULUn pöydässä eli Alicia ja Ian.

Moppi kertoi alan miehenä tietävänsä pari jämäkkää paikkaa joihin oli tarkoitus suunnata, mutta jälleen Turkulaisuus oli saanut Naantalin miehestä tämän lauseen ajaksi varsin tukevan otteen. Päästyämme paikalle tajusi/muisti hän toisen paikoista olevan suljettu koska he narahtivat alaikäisistä asiakkaista ja toinenkin menisi kiinni n.20min kuluttua. Kävimme kuitenkin toteamassa että paikka on todellakin täyteen ahdettu ja tyydyimme tämän jälkeen ihmettelemään yleistä elämää ja joidenkin elämättömyyttä kadun puolella. Noin 13 sekuntia tarkasteltuamme alkoi kaljahammasta kolottaa ja tällä kertaa naantalilailalainen oli valloillaan. Moppi tiesi paikalla olevan muutaman 24h Off-Licensen joista olutta saa, ja vieläpä halvalla. Onnistuipa hän samaan hässäkkään hommaamaan meille taksin joka oli 15-20 puntaa halvempi kuin meikäläisen sattumalta löytämä vaihtoehto. Voidaan siis puhua varsinaisesta onnistumisten ilotulituksesta! Matka vei kotiin ja parin lopetusolusen jälkeen kohti tyynyä.

Seuraavina päivinä ohjelmassa oli toivottaa ensin Miika & Roosa tervetulleeksi, maanantaina siirtyä hyvin aikaisin (n. klo 5) Liverpool Streetille Saran kanssa ja saattaa hänet hellin suudelmin kohti Suomen mukavan viileää ilmanalaa. Viikko piti sisällään paljon kauppojen läpikäyntiä keskustassa, istumista kotona, pyörimistä Camdenissa, NHL:n katsomista Miikan kanssa (Roosan nukkuessa onnellisena patjalla) ja kaksi visiittiä Gipsy Mothiin tutustumaan paikalliseen, tavallista parempaan pubiruokaan. Jälkimmäisellä kerralla mukaamme liittyi myös Moppi jonka kanssa keskityimme lähinnä ohrapirtelön lipittämiseen ja kuvien ottamiseen. Varoitan jo etukäteen, että kohta voi tulla nälkä.

Iloinen joukko kivasti siinä niin.

Miika näyttää kevyesti keltatautiselta.

Ruokalistan läpikäynti.

"Mää syänny"

100% Angus Beef.

Nälkä?

Roosa näyttää miten pitää mies ruodussa.

Ja sille littipeukku.

Turistit veden äärellä.

Alkuperäisen lentosuunnitelman mukaan jonka firman sihteeri käteeni löi, minun oli tarkoitus lentää isämmaahan torstaina Miikan ja Roosan kanssa samalla lennolla. Huomaamatta oli kuitenkin jäänyt pieni muodollisuus, nimittäin torstaina aamulla ollut urheilupsykologian peruskurssin koe. Tätä ei oikein voinut jättää väliin ja aikataulullinen yhteentörmäys pakotti siirtämään lennon kohti Suomea perjantaille. Suomen visiitistä ei paljon muuta ehtinyt jäädä käteen kuin todella jämäkät Joni "Sipa" Siintovaaran 25v -bileet ja sitä seuranneet Club Deluxet. Seuraavana päivänä vierailtiin Säynäcityssä ruuan merkeissä ja ehdittiinpä nähdä Kikka&Rikekin. Illaksi oli luvassa etukäteen mahdollisesti hyvää viihdettä kun siskoni poikaystävä Pirkka "Rovaniemen Marko Anttila" Katajala oli käynyt poistamassa liput Sm-Liigan pleijareihin, otteluna tietysti Ilves - JYP. Ottelusta senverran että voiton avaimet olivat erän alkuja lukuunottamatta täysin Ilveksellä, mutta jostain syystä muuten hienosti pelanneet nuoret eivät saaneet kriittisellä hetkellä kiekkoa reppuun millään ilveellä ja JYP hoiti entisen mestarin rutiinilla homman kotiin, kuten sittemmin koko sarjan puhtaalla pelillä.

Teimme Saran kanssa kerrankin yhteisen paluun jälleen Lontoon usvaan, josta ei kyllä viime päivinä ole ollut tietoakaan. Loppuun vielä varsinkin Suomessa aikaansa viettäville pari hyvänmielen kuvaa tältä päivältä. :)

Greenwich Parkissa oli jo ilo ylimmillään.

Uutta & vanhaa.

Sara Greenwichin observatoriolla. Taustalla Greenwich University, Canary Wharf ja vasemmalla City.

"Mää ja mun marenki"

Gipsy Mothin terankilla.

Moorgatessa pankki-ihmisten oma pikku "terassi" Globen ulkopuolella...

Aina niin sateisesta , lihapullien tuoksuisesta ja pian myös currynhajuisesta Lontoosta mukavaa viikonloppua kaikille. Lupaan oikeasti nyt yrittää parantaa.