Halfway and then some

Niinkuin joku viisas on aikanaan sanonut, niin nyt alkaa opinnoissa niinkutsuttu puolimatkan krouvi olla melkolailla ohitettu. Kolme lukukautta ja kolmet koeviikot on nyt kahlattu läpi ja viimeisimmästä arvosanoja odotellessa vierähtää todennäköisesti taas useampikin kuukausi.

Koko alkuvuosi on vierähtänyt melko voimallisesti blogiin mitään kirjoittamatta, joten nyt lienee aika hieman kertailla mitä on tullut tehtyä. Koulun alettua joululoman jälkeen ehdimme heilua kertausviikon verran luennoilla, jonka jälkeen oli aika ruveta tuuppaamaan tavaraa korvien väliin koeviikkoja ajatellen. Järjestely oli jossainmäärin jo aiemmilta koeviikoilta tuttu, ja ensin melkein kaksi viikkoa lomailtuani/luettuani kaikki kokeet lyötiin pöytään viiden arkipäivän sisällä. Tämä tietysti tarkoitti useampiakin vähäunisia öitä, kun yritys oli maksimoida lepo ja lukemiseen käytetty aika. Totuuden nimissä täytyy sanoa että kokeiden kanssa kävi ONNEKSI melkoinen joulu, ja esim. fysiologiassa vastaan käveli kysymyksiä joihin olisin melkein osannut vastata lukemattakin. Eli kokeet tuntuivat ihan hyviltä, mutta ainakin tähän asti se kuinka hyvältä koe tuntuu on ollut kääntäen suoraan verrannollinen varsinaiseen numeroon siinä paperin etusivulla. Nyt koulun kanssa on palattu jälleen arkirytmiin, joten asiat etenevät siinä mielessä varsin tasaisesti. Sara painaa pitkää päivää tuodakseen leipää pöytään, mutta onneksi ehdin aina välillä sulkea tämän ihanan ilmestyksen karvaisten käsieni suojaan. Ja näissä tapauksissa pitää aina muistaa, että bisnes on bisnestä ja tunteet on tunteita.

Uusi lukukausi ja jälkimmäinen puolisko opinnoista on siis alkanut, ja nyt aletaan koulussa lyödä rumpua valmistumista kohden hyvinkin rytmikkäästi. Moduuli nimeltä Project Preparation on alkanut, ja käytännössä sisältönä on suunnittelu, pohdiskelu ja pähkiminen tulevaa lopputyötä ajatellen. Tai projektia, niinkuin sitä opettajat meilläpäin kutsuvat. Muita, jopa jossain määrin mielenkiintoisia kursseja on myös lyöty lukujärjestykseen. Urheilupsykologia 2 (Sport Psychology II, keskittyen ryhmädynamiikkaan ja joukkueisiin), Fyysisen suorituskyvyn mittaaminen (Physical performance assessments, paljon kouriintuntuvaa tekemistä ja käytännössä erilaisten testien merkityksiä ja suorittamista) sekä Urheilun sosiologia (Sociological issues in sport, jossa asioita katsellaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta), joka on äärimmäisen mielenkiintoinen kurssi. Jopa siinämäärin, että lopputyöstä tullee jotain sosiaalipsykologian ja urheilupsykologian välimuotoa. Ehkä.

Jääkiekkoakin on ehditty pelata, mutta kauden tämä puolisko on ollut (taas) melkolailla peruutusten värittämä. Ensin Oxford ilmoitti 1,5h ennen pelin alkamista että ei aio saapua Lee Valleyn hornankattilaan koska taivaalta tipahti n. 10cm lunta, mutta käytiin poikaporukalla sentään Nottinghamissa löylyyttämässä Maverickseja 9-2. Tämän jälkeen heti kahden päivän päästä tuli seuraava peruutus, tällä kertaa n.5h varoitusajalla kun Basingstoken jäähallin jää oli liian ohutta ja sähköposti Southampton Spitfiresin managerilta nosti hieman verenpainetta. Kieltämättä joskus tulee mieleen, että millä järjellä tässä yrität pyörittää joukkuetta ja voittaa mestaruuksia kun pelejä perutaan samaa tahtia kuin vaalilupauksia. Tämän lisäksi liitto vielä heittelee tasasin väliajoin keskikokoista viidakkoveistä selkään. Tällä kaudella otteluohjelmassa on enemmän luovutusvoittoja (forfeit) kuin pelattuja pelejä, ja pitkäaikaisen Dragons -managerin Dmitryn mielestä siinä taidetaan luoda todellisen kaljaliigan uusi määritelmä. Huolimatta tästä keikumme taulukon huipulla tasapisteissä pahimman kilpailijan Oxfordin kanssa, ja joukkueemme hyökkäysvoittoisuuden ansioista maaliero sentään on melko railakkaasti parempi. Vaikka sitä kuuluisaa ja paljon puhuttua rakkautta lajiin kieltämättä tiukasti koetellaan kauden mittaan, niin ainakin toistaiseksi joukkuehenki ja halu voittaa yhdistettynä tähän on pitänyt pintansa. Mutta jos en jostain syystä nosta mestaruuspyttyä muutaman kuukauden päästä ilmaan joukkueeni edessä, täytyy sanoa että kaiken tämän jälkeen saattaa hieman saattaa kismittää.

Jarin kanssa turistoimassa.

Jarin kanssa turistoimassa.

Kausityöpaikka, eli Somerset House

Jarin kanssa turistoimassa.

Canary Wharf Ice Rink

Lontoo on mukava lumisena.

Donny on lihonut.

Oxford perui, joten päätimme napauttaa höntsypelit päälle.

Töitä on tehty jonkinverran sekä Arsenalin stadionilla koulun kupeessa, kuin melko kaukana lännessäkin Fulhamin pussiin. Otin kameran mukaani ollessani töissä peräkkäisinä päivinä molemmilla stadioneilla ja päätin visualisoida työntekijän näkökulmasta hieman näiden kahden stadionin eroja.

Ensin Fulham, stadionia sekä työpistettä:

Craven Cottage, stadiona ensi kerran avattu vuonna 1896.

FULHAM FC

Kopissa ollessa n.0,5 metriä selän takana liplattaa Thames, jossa harrastetaan esim. soutua kovin innokkaasti.

Kassa ja pöytä.

Vedonlyöntikoppi, Suomessa myös ulkohuussina tunnettu.

Ja tähän lyödään vastapainoksi vuonna 2006 avattu Emirates Stadium, joka istuu Highburyssa aivan yliopistomme takana:

Meikäläisen vakiopaikka, vieraspuolen pikkukioski.

Hieman erinäköinen työympäristö.

Manchester Unitedin faneja.

Orrelta puoliajalla.

Toisen puoliajan alku, Arsenal - ManU.

Viimeisimpänä retkenä oli reissu Nottinghamiin, jossa kävimme röyhkeästi ryöstämässä Nottingham Mavericksilta 2 pistettä melko tylyin 9-2 luvuin.

HBO 24/7: Rangers - Flyers toimi matkaviihdykkeenä

Nottingham Arena

Ateria ennen peliä Nando'sissa

Tuplakanaburgeri kera Coleslawn

Nottinghamissa oli melko...halpaa...

Kerrankin fasiliteetit kunnossa!

Suomi - Ruotsi

Voittava joukkue!
Ylh.vas.: Steve, Freddy, Richard, Michael, Lukas, Jan, Jeff M
Alh.vas.: Alain, Calum, Adrien, Minä
Kuvasta puuttuu: Raphael, Ludwig, Donny

Pelin jälkeen oli bussin odottelua aamukolmeen asti.

Jeff käytti ajan hyödyksi. 

Gherkin ja St Paulin katedraali aamunkoitteessa.

Ensimmäiset deadlinet koulussa hyppii jo silmille muutaman viikon päässä, ja kriittistä analyysia on vielä viimeisteltänä ennen lopullista palautusta. Aika kuluu melko voimallisesti kolmipäiväisen kouluviikon parissa, ja hieman kiekkoa samalla läpsytellen. Kouluahan on siis vain maanantaiaamuna 9-13, tiistaina 9-18 ja keskiviikkona 9-13, eli viikonloppu täällä Lontoossa on melko pitkä. Jatkossa jos saisin aikaiseksi päivittää tätäkin palstaa hieman useammin, mutta epäilen että tämä jäänee jälleen suunnitelman asteelle. Mutta voin luvata että mielessä se on useamman kerran viikossa, ja ehkä ensi kerran saan jopa jotain aikaiseksi hieman tätä nykyistä tiuhempaan tahtiin!

Pitäkää itsenne miehinä ja naisina, täällä ainakin yritys on kova.