Sun, vacation, school and whatnot.

Viimeisimmän postauksen jälkeen kelit kävivät hetken aikaa todella kuumana, jonka jälkeen ollaan heiluttu suorastaan hyytävissä lukemissa noin 10 ja 15 plusasteen välillä. Tietysti varsinkin Tampereen viimeaikaiset sääilmiöt ovat herättäneet hekottelua Saarivaltiossa, varsinkin muuan Juho Viialassa joka pyörähti paikan päällä noin viikon verran viihtymässä ja maistelemassa paikallisia Lagereita. Tämän lisäksi olen saanut hetki sitten tehtyä ns. uuden aluevaltauksen saatuani kutsun töihin West Ham Unitedin jopa jossain määrin pahamaineiselle Boleyn Groundille, jota myös jotkut Upton Parkiksi kutsuvat. Pahamaineinen siksi, että Green Streetin (stadionin edessä kulkeva katu) huligaanit ovat jopa "ansainneet" itselleen oman elokuvan meriiteistään omissa otteluissaan. Ehkä joku on joskus kuullut elokuvasta Green Street Hooligans sekä sen jatko-osasta Green Street Hooligans 2 jotka keskittyvät West Hamin ja sen verivihollisen Millwallin fanien välienselvittelyihin jotka usein tuppaavat lähtemään melko railakkaasti lapasesta. Koska se asiaan kuuluu, laitan tulille muutaman kuvan itäisen Lontoon ylpeyden stadionista. Joka ei muuten välttämättä enää pian ole WHU:n kotiluola, sillä seura on käynyt kovaa kamppailua mm. Tottenham Hotspuria, NFL:n laajentumista, Leyton Orientia sekä erinäisiä rugby- ja krikettiseuroja vastaan Olympiastadionin uudestä isännyydestä 2012 kisojen jälkeen. Tällä hetkellä mukana viimeisimpien tietojen mukaan taistelussa on edelleen neljä seuraa/organisaatiota joista yksi on West Ham United.

Kaupan päälle vielä muutama kuva kuinka surkeaa keliä täällä pidettiin muutama viikko takaperin, kun kävimme Felix "Deutschland" Falkenbergin kanssa päiväolusella koulumme baarissa, ja särvimme pari olutta kanssaopiskelijoiden katsellessa kateellisena ikkunoista.

Green Street

Boleyn Ground, aka Upton Park

Junnut vähä höntsyää

+22

Olympiastadion alkaa valmistua pikkuhiljaa.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Juho "NAHKA" Viiala tuli viikoksi rentoutumaan uskomattoman hektisen koulu-työ -tasapainottelun keskellä. Ohjelmassa oli rentoutumista rentoutumisen perään, ja samalla hieman pyörimistä tärkeimmissä turistinähtävyyksissä. Pääsimme viikon aikana jopa Greenwich Parkiin, J-P:n synttäreille Camdeniin, Fulhamin peliin ja Piccadilly-Trafalgar-Westminster -kierrokselle asti. Tässä hieman kuvallista todistusaineistoa niille jotka eivät usko hänen koskaan täällä käyneenkään.

Maailman rumin patsas. Pitänee ottaa lähikuva joskus...

Kovia töitä hommia.

Fulham v Norwich

Sunnuntaina heilahdimme liikenteeseen kohti keskustaa ja morjestamaan Juhon serkkua, Saran hiihdellessä kivasti kampaajalle tekemään kauniista vielä kauniimpaa. Keskustassa oli tietenkin kaikki pakolliset turistikuvat painettava tulille.

Helpon kokosella päällä

Trafalgar Squarelta löytyy aina kaikenlaisia viihdyttäjiä ja sekoilijoita.

Johtaja.

Kevättä aidassa.

Nyt kun Juho on saatu häädettyä pois jaloista on aika palata jälleen koulutyön pariin. Deadlinet ovat noin reilun kuukauden päässä, joten on aika alkaa tuottaa paperille hienoja englanninkielisiä sanoja useamman sadan päivätahdilla. Ensi viikko kulunee kivasti kirjastossa referenssejä etsiessä, sillä on pikkuhiljaa aika alottaa "project", eli opinnäytetyö valmistumista silmällä pitäen. Se nyt on vielä hetken päässä, mutta osviittaa urakasta antaa se kuinka aikaisin opettajat puskevat meitä aloittamaan ja tekemään työtä varsin pitkälle. Erityisesti tutkimusosuus, tai "kirjallisuuden tarkastelu" jossa luetaan muita tutkimuksia ja aiheesta löytyvää kirjallisuutta on aivan järjettömän työläs osuus ja nyt alan ymmärtää miksi se on parasta hoitaa heti alta pois. Tietysti se auttaa myös muiden osien kirjoittamisessa ja kun sen tekee tässä vaiheessa, aineiston keräämiseen tai muihin toimintatapoihin voi vielä tehdä hyvinkin helposti muutoksia. En aio senkummemmin alkaa retostelemaan aiheellani, mutta voinette arvata että olen se outolintu joka valitsee jääkiekkoon liittyvän aiheen. Enkä itseasiassa pitäydy täysin puhtaassa urheilupsykologiassa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan käyn pyörähtämässä hieman sosiaalipsykologian puolella. Ainakin näillä näkymin, koska aihehan voi vielä mennä täysin uusiksi niinkuin muutamilla luokkatovereilla on käynyt.

Onneksi sentään urheilupsykologia 2:n kurssityön virkaa toimittava ryhmäesitelmä on hyvällä mallilla, sillä meikäläisen ryhmässä vaikuttavat jo joskus aiemmin mainittu 42-vuotias Britannian (pitkän matkan) maajoukkuetriathlonisti Peter "Old Geezer" Hayward, Felix "Olen jo valmis" Falkenberg sekä Janis "Latvian Kid" Mi, joista varsinkin kaksi ensin mainittua toimivat lievästi sanottuna porukan organisoijina ja moottoreina. Meikäläisen ei tarvitse paljon muuta kuin tehdä käsketyt työt ja saapua paikalle sovittuun aikaan. Olemme muita ryhmiä jo nyt viikkoja edellä, sillä kaikki on käytännössä hiomista vaille tehty ja olemme jo ryhmäkoossakin harjoitelleet sekuntikellon kanssa 20 minuutin aikarajaan mahtumista. Sen verran täytyy elvistellä, että olen saanut kehuja kuinka siirryn silmänräpäyksessä siitä ärsyttävästä huutajasta joka ei ole koskaan hiljaa "esitelmämoodiin", jolloin ääni madaltuu, puhe hidastuu  muuttuen asialliseksi ja liikkeet ovat kovinkin hillittyjä. Viimeisimmän harjoituksen jälkeen sisällön alettua olla halutulla tasolla, kolme muuta jäsentä totesivat että "Nyt meidän tarvitsee enää saada esiintyminen samalle tasolle kuin Kallella", mikä kieltämättä tuntui ihan hyvältä. Eivätpä pojat uskoneet että tämän näköisestä kaverista olisi välttämättä siihen, ja totuuden ruoska sivaltaa kun sanon etten uskonut siihen alkuun itsekään, sillä vieraan kielen puhuminen muiden edessä on aiemmin hermostuttanut melko runsaasti. Harjoitus tekee kuitenkin metsurin, ja itse kiittäisin tästä SA-Intissä saamaani varmuutta seistä ihmisten edessä niin kauan kun tiedän mitä olen tekemässä ja mitä sanoa seuraavaksi. Sovimme vielä ennen pääsiäistä että kaikki tulevat paikalle siisteissä vaatteissa, ja tämän pitäisi olla viimeinen silaus sen paljon kuulutetun A:n saamiseksi. Kaikki muu paitsi paras on epäonnistumista, ainakin tässä tapauksessa.

Jääkiekkoasioista senverran, että vihdoin ja viimein selvisi että uudelleen järjestetty toinen ottelumme Cambridgeä vastaan EI tule kaikista vaatimuksista, uhkailuista ja aneluista huolimatta lasketuksi viralliseksi peliksi, ja täten finaalipaikka lipeää Oxfordille. Sinänsä kauden kuvaan sopii, että tämäkin asia ratkesi erinäisen luovutusvoittojen kautta, ja pelaamalla pelejä ei paljon saavutettu. Nyt edessä on enää Nationals -turnaus ja siellä on tarkoitus näyttää sekä Liitolle että muille joukkueille mistä London Dragons on tänä vuonna oikeasti tehty ja tuoda poika kotiin. Jos jotain positiivista on haettava, niin ainakin tiimihupparit ja t-paidat saapuivat ja näyttävät oikein hyvältä. Nyt voi edustaa ylpeänä Dragons rinnassa missä tahansa kulkeekin! Eiköhän ihmiset tule nämäkin vermeet näkemään viimeistään kesällä, sillä blogin vakiokasvolle Maso Lehtosellekin löytyi oma edustusasu, jonka mies lupasi pukea päälleen terassille heti sen saatuaan. Viimeistään muutaman kuukauden päästä on aika lunastaa lupauksia ja postata kuvamateriaalia ympäri internetin ihmemaata.

Nyt jo hieman sateisesta Lontoosta, Hyvää Pääsiäisen jatkoa kaikille.