London by night

Kyllä, elämä uudessa kaupungissa ja vieläpä kaiken lisäksi eri maassa on alkanut olla melkoisen todellista. Tällä hetkellä tosin olemme vielä hotellissa, sillä käymme kirjoittamassa vuokrasopimuksen ja noutamassa avaimet uuteen suomalaiseen kommuuniimme maanantaina iltapäivällä.

Matka meni hienosti, laukut painoivat välillä 17,5kg-20,1kg, joten ongelmia ei ollut. Siis ennenkuin pääsimme Liverpool Streetin asemalle täällä päässä. Alkoi käydä hyvin selväksi että emme ikinä saisi kaksin tavaroita ulos sieltä, ja hyvin pian, vieläpä omatoimisesti, apuun riensivät kaksi tulevista kämppiksistämme, Kalle & Mimi sekä heidän kaverinsa Greenwichistä.

Sara ja kevyet kantamukset

Kuvan ottamisen jälkeen päätimme kingetä lähimpään MäkRuokalaan, jossa yllättäen oli pakko jäädä ulos että tavarat mahtuivat. Tässä tapasimme tulevat kämppikset & kumppanit, jonka jälkeen lähdettiin hiihtelemään ostamaan viikon Oyster-cardit meille molemmille. Kortit ostettuamme selvisi, että metro välillä Liverpool Street - Bank ei kuljekaan (kuulemma metrolakosta johtuen), joten päätimme siirtyä paikasta A paikkaan B perinteisesti mittariautolla. Ei näes ole vielä tässä kohtaa rahasta kiinni.

Kalle tyytyväisenä metsästää taksia

Auton saimme, ja mailatkin mahtuivat sinne. Eikä edes maksanut paljon, hieman yli £14 (huomatkaa että olen jo omaksunut paikallisen kirjoitusasun). Hotelliin päästyämme selvisi että meille oli annettu väärä huone. Kävimme tästä perisuomalaiseen tapaan nillittämässä tiskillä, ja kas kummaa: siitä oli jotain hyötyä. Saimme ilmaset aamupalat molemmille päiville, ja huomiselle huoneemme tasoa nostetaan Standard roomista (jonka piti siis varauksen mukaan olla Executive double room) ilmeisesti Junior Suiteen tai vastaavaan, eli toiseksi yöksi saanemme ihan mukavan huoneen. Ei sillä, nytkin ikkunan alla liplattaa West Millwall India Docks ja hieman kauempana Thamesin toisella puolen siintää O2-areena.

Kaiken kaikkiaan huolimatta pienestä sekoilusta, ehkä äsköisen Greenwichissä tapahtuneen pubikäynnin avittamana, olo on varsin rentoutunut ja levollinen. Pidän lisäksi siitä miltä paikalliset rakennukset näyttävät, nimenomaan vanhaa brittiläistä arkkitehtuuria. Mukavaa katsella, kunhan siellä ei tarvi sitten itse asua... Eikä tullut lentokoneessakaan sitä Viialan Juhon hehkuttamaa jännitystä. Homma on sujunut tähän asti ainakin niin putkeen, että en malta odottaa milloin tulee se ensimmäinen iso sekoilu/källi. Eiköhän koulun aloituksessa viimeistään saada jotain aikaan. Sitä ennen vietämme lomaa, ja juomme kaljaa. Täältä nimittäin saa Frülia, mansikkaolutta joka Saran mukaan maistuu melkolailla mansikkamargaritalle. Että näin..


Terveisiä Canary Wharfin öisistä valoista, ja Lontoon sumusta ei ole tietoakaan.