Two to go

Elämä on ollut tästä noin viikko takaperin, oikeastaan tähän päivään asti melkoista sekoilua, juoksemista ja kaaosta. Oli muutto, joka venähti perjantaista seuraavaan keskiviikkoon, käyntejä Piispalassa, Jyväskylässä, Jämsässä, Orimattilassa sekä sekalaista juoksemista akselilla Tampere - Kangasala lähes tauotta. Nyt on hyvä hetki miettiä tapahtunutta ja seuraavaa paria päivää eteenpäin, sekä sihauttaa yksi Karhu, sponsored by: Saran Isä.

Muutto tosiaan hieman venähti, koska paku meillä oli lainassa vain viikonlopun, ja sen jälkeen muuttamisessa transportaatiovälineen toimi massiivinen Seat. Eikä siinä mitään, mutta aina tuli jotain parempaa/tärkeämpää, kuten vaikka Pajamäen höntsyjäät joihin oli pakko mennä. Jossain se viimeistelykunto on haettava, seuraavan kerran kun luistimille pääsee, pelataan jo eri kielellä. Ja jos huhut pitää paikkansa, kyse on jääkiekon sukulaislajista nimeltä jääamerikkalainenjalkapallo ja onpa välillä lukemista päätellen pelattu BUIHA:n yliopistosarjoissa myös jääkoripalloa.

Oli laji mikä tahansa, lähtö lähenee vääjäämättä ja tällä hetkellä siihen on jo alle 48h. Pari päivää sitten onnistuin kehittämään itselleni jopa sitä paljon peräänkuuluttamaani ahdistusta, enkä edes tiedä miksi. Jotenkin, ajellessani maaseudun teitä tajusin että näitä maisemia ei näe hetkeen, jos jostain syystä haluaisikin. Se meni yöunilla ohi, ja nyt olo on jopa levollisempi kuin ennen. Ainoa hoitamaton asia on Hervannan parkkihallin kaukosäätimen palautus, joka tehdään huomenna. Sähkösopimus on purettu, olematon palkkasählinki selvitetty, Saunalahden PITÄISI olla irtisanonut meikäläisen netti Hervannasta, muuttoilmoitusta on tehty suuntaan ja toiseen. Mutta mikä tärkeintä ja parasta, meillä on asunto Lontoossa. Canary Wharfin mukavalla aluella, 4 makuuhuonetta, 2 vessaa joista toisessa suihku, hienosti hoidettu takapiha, tilava alakerta ja autotalli jääkiekkoromujen säilytystä varten! Siis kaikki mitä tilattiin, ja Tuomas & J-P vanhana Lontoonrottina hoitivat asian ennenkuin ehdimme sanoa London Bridge. Tästä iso käsi pojille, vieläpä bonuksena mentiin alle budjetin. Asuminen tulee paikallisessa mittakaavassa olemaan suorastaan NAURETTAVAN halpaa tammikuusta lähtien, kun Sara saapuu vahvistamaan jo entisestään kivenkovaa suomalaisrintamaamme. Ei sillä että se näin alkuunkaan kallista olisi.

Kun asiat Suomen rajojen ulkopuolella on selvitetty niin pitkälti kuin se on mahdollista täältä käsin tehdä, ehdin jopa tänään Säynäjärvellä piipahtaessamme aloitella pakkaamista. Tieteellisen tarkalla lihapuntarilla mitaten kun pikaisesti ahdoin RUK-kassini täyteen vaatteita, painoksi tuli vain 15kg. Koska meille on varattu 2x 20kg normaaleja matkalaukkuja, mukaan näyttävät mahtuvan lähes kaikki vaatteet mitä käytän tällä hetkellä, hieman siihen kylkeen ja määrä X myös Saran vaatteita/muita tavaroita. Pakkailut jatkunevat huomenna, ja pitäisi pikkuhiljaa selvittää myös paljonko meikäläisen kiekkovarusteet ja mailapussi painavat. Hieman ehkä jännittää pelikassin kohdalla, mutta uskoisin että mahdumme Ryanairin tiukkaakin tiukempiin vaatimuksiin. Tästä syystä ehkä suurempi jännitys kohdistuukin siihen kun astumme ulos Stansted Expressistä Liverpool Streetin asemalla Yhdistyneissä Kuningaskunnissa. Kahden matkalaukun, pelikassin ja mailakassin kanssa suunnistaminen kaupungissa jossa et ole ikinä käynyt on varmasti jämäkkä tulikoe jossa nähdään että kannattaako hypätä seuraavaan junaan ja hiihdellä takaisin Stanstedille. Mutta mistäpä ei reservin Vänrikki selviäisi, varsinkin kun mukana on maailmaa nähnyt tyttöystävä joka on jopa käynyt joskus kaupungissa josta on tarkoitus tulla uusi kotimme.

Ja kun aihetta jo äsken sivuttiin jopa muutamaan otteeseen, on lopuksi vielä pakko mainita hieman kuulumisia jääkiekkorintamalta. Koska en tiedä paikallisesta kiekosta mitään, paitsi mitä kaverini YouTube on kertonut, olen varautunut pahimpaan ja hankkinut haarniskan jolla pitäisi kestää vähän kovempiakin iskuja, millä niitä nyt sitten siellä saarella onkaan tapana jaella.

Uusia varusteita tuli hankittua tämänverran:

Bauer Vapor X:60 Kyynärsuojat
Bauer Vapor X:60 Hartiasuojat
Bauer Vapor X:60 Polvisuojat
Bauer 7500 Kypärä
Oakley 2.0 -visiiri joka on jo aiemmin todettu hyväksi
Bauer TotalONE , ja vielä parhaat luistimet joilla olen koskaan luistellut.

Uusiin varusteihin on näiden muutamien jäiden perusteella ollut todella helppo tottua, enkä tiedä onko kyseessä pelkkä placebo-efekti, mutta tuntuu että luistimilla oikeasti pääsee lujempaa kuin ennen, koska reenamisella nopeutta ei ainakaan ole tullut lisää. Tai jos on, niin en jatkossakaan tee ennen kautta yhtään mitään muutakun nauti nestemäistä leipää ja hyvää ruokaa, niinkuin tähänkin asti. Älkääkä edes kysykö mitä maksoi, pankkikortti vinkui vielä tänään iltapäivälläkin.

Jos vaikka välillä olisin hermoillutkin, on tietenkin hyvät fiilikset päälimmäisenä. Tietenkään erossa oleminen Sarasta ei houkuta millään tasolla, mutta onneksi 3kk menee nopeasti, ja on ehditty jo Saralle varata lennot viikon syyslomaa varten. Jännitykset on jännitetty ja ahdistus selätetty melko helposti, nyt on enää aika huomenna sanoa hei hei kaikille sukulaisille ja lähimmille tutuille, jonka jälkeen alkaa toden teolla lähes täysin uuden elämän opettelu uudessa maassa. Onneksi siellä on aluksi hotelli jo johon mennä, ja maanantaina uuteen kotiin. Seuraavassa, tai ainakin sitä seuraavassa on toivottavasti jo kuvia uudesta asumuksesta.

Vaikka Ilves hävisi, olen silti iloinen.