Not all fun and games

Aloin itseasiassa kirjoittaa tätä postausta jo kahden aikaan yöllä, eli n.20 tuntia sitten. Tämä siitä syystä että ikävä kyllä julma, sydämetön ja pelottava JAMK repi minut ja Saran erilleen tuntematta lainkaan armoa, tai esittämättä minkäänlaisia inhimillisiä tunteita. Vaikka se repii rintakehästä alkaen jokaista lihasta ja ihokarvaa, ja vannon vielä joskus kostavani, ero on onneksi vain 19 päivän mittainen. Saran oli palattava siis arkisen aherruksen pariin, ja sattumalta se alkaa minullakin huomenna maanantaina koulun muodossa. Lukukausimaksu on maksettu, tai ainakin prosessi on pistetty käyntiin siinä määrin että tämä poika on karvan alle 2000e köyhempi. Pitänee vielä tulostaa aiheesta kuitti, että tädit uskovat varmasti että rahaa on kyllä joskus tulossa.

Näiden ikävämpien seikkojen ohella, tähän asti aika on mennyt varsin mukavasti. Kämppä alkaa olla viimeistä IKEA-tilausta vaille melko hyvä, ja tässä on jopa ehtinyt hieman tutustua ympäristöönkin. Ainakin reitti Mudchuten DLR-asemalle ja kauppaan on tullut jo melko tutuksi. Torstaina kävimme pyörimässä Westfieldin ostoskeskuksessa Shephards Bushin suunnalla, ja voin kertoa että taas jäi Ideapark hieman toiseksi. Paikka oli aivan järjettömän kokoinen ja kaupatkin eri tasoa kuin Tuulosessa. Perjantaina oltiin taas reippaita, ja jopa käytiin poikaporukalla oikein jopa lenkkeilemässä tuolla, eli yritin ravata kieli vyön alla Kallen ja JP:n perässä pitkin rantoja. Ehkä joskus vielä minäkin jaksan juosta yli kilometrin tekemättä rasituskuolemaa. Kun oli otettu heti aamusta mehut pois, oli perjantaina seuraavana vuorossa siirtyminen Borough Marketille, eli vanhanliiton torille, josta sai ruokaan liittyvää tavaraa laidasta laitaan. Perusmakkarasta erikoisempiin makkaroihin, strutsinlihapulliin, kokonaisiin jäniksiin, mustekalaan, luoja tietää kuinka moneen erilaiseen juustoon ja aivan jäätävään valikoimaan erilaisia oliivi/tryffeli/muita öljyjä. Käyskennellesäni kojujen välissä ja maistellessani toinen toistaan parempia makkaroita, juustoja ja leipiä aloin hieman huolestua. Mitä jos alan oikeasti innostua esimerkiksi juustosta viinin kera, sillä osa niistä keltaisista kiekoista maistui jopa ihan hyvälle. No, ainakin toistaiseksi vältin vaaran ja huuhdoin illalla pahat henget pois runsaalla määrällä olutta.

Westfields

Britannian vastine Chipotlelle, toimii.

Oliiviöljyä joka lähtöön, aamupuuroon, jugurtin kanssa..

Tuolta kun nappasi leivän, ei siihen laitettu mitään KevytLeviä vaan RUNSAASTI oliiviöljyä.

Taikametsässä?

Harvemmin näkee Prismassa tuon muotoisia tomaatteja. 

Ruokana oli tämän ähellyksen ja tavaroiden hankkimisen jälkeen sienirisottoa, ja paellaa jossa oli katkarapuja, kanaa, hienon nimistä makkaraa ja fiinin nimistä kinkkua. Sienirisotto oli Mimin kasviserikoinen, enkä maistanut sitä mutta hyvältä sekin näytti. Karmea tuuri on käynyt asuinkumppaneiden valinnassa, nimittäin Kalle&J-P pitävät ruuanlaitosta, ja kaiken lisäksi vielä osaavatkin sen todella hyvin. Jokaisen opiskelijan perusruokalajeja kuten paellaa on siis luvassa varmaan useamminkin.

Sienirisotto -> Paella

Veikkauksia siitä että mikä näistä on meikäläisen.

Meidän pikku kodinhengetär.

Tässä yksi juustoista joita maistoin, ja en aivan vakuuttunut,
nimittäin maistui huomattavasti pahemmalle kuin miltä se näytti.

Unohtakaamme juustot ja viini sillä Ranska on jääkiekkossa aivan surkea maa. Tämä melko hutera aasinsilta oli pakko kyhätä siksi, että sain tänään gmailiin viestin jota on odotettu. London Dragonsin tryoutit ovat reilun viikon kuluttua, ja jäälle pääsen jo ylihuomenna! Mielessäni on nimittäin pyörinyt jo viikkoja polttava kysymys siitä, että onko täällä jääkiekkoilun taso oikeasti niin surkeaa, että jopa Maso Lehtonen pääsisi joskus luukulta maalille. Tai jopa niin surkea, että minä pääsisin kentälle. Tiistaina saamme jotain osviittaa aiheesta, sillä Dragonsin manageri kutsui jäälle Eastern Stars nimisen harrastejoukkueen kanssa Lee Valleyn jäähalliin. 


Varsinaiset tryoutit itse University of London Union Dragonsiin tulevat olemaan 6.10. ja 9.10., joiden pitäisi olla lähinnä näyttäytymispaikka tuleville joukkuetovereille. Toisaalta, jopa toivon että taso yllättäisi minut positiivisesti ja paikasta joutuisi todella taistelemaan. Aika näyttää. 


Huolimatta siitä että jääkiekkorintamalla tällä kertaa tapahtuu oikeasti jotain, on mieli maassa siitä tiedosta että seuraavat 3kk on pääpiirteittäin yksin kylmässä sängyssä pyörimistä, lentelyä välillä London-Stansted - Tampere (jota seuraa aina iloisempi vaihe), makaronin syöntiä kun en muutakaan toistaiseksi osaa tehdä ja jatkuvaa puhelinlaskun kasvattamista ikävän lievittämiseksi. Toivon isäni ja vanhempieni talouden puolesta että saisimme sen laajankaistan tänne mahdollisimman pian, sillä paikallinen Vodafonen prepaid-mokkula ei oikein pelitä. 




Rakastan sua Sara, onneksi 3kk on lyhyt aika ihmiselämän pitkässä juoksussa.