London Dragons - Oxford Blues part 2.

You guys know the drill, English version of the report can be found on Posterous. I managed to attach pictures to there also. Enjoy!



OTTELURAPORTTI: London Dragons - Oxford Blues osa 2.




Edellinen ottelu oli päättynyt varsiin kuumiin tunnelmiin ja lupasi hyvää tulevaa peliä ajatellen. Tiedossa oli nyt minkälainen nippu tämä paljon puhuttu Oxfordin 70-prosenttisesti Pohjois-Amerikkalainen joukkue ja sen pelityyli on. Henkilökohtainen taitotaso ei ole huikea, mutta joukkue on todella tasainen ja yritystä sekä taistelutahtoa heillä on enemmän kuin kahdessa pienessä kylässä yhteensä. Edellisen ottelun jälkeen en voi kieltää etten olisi aamulla tuntenut edellisen ottelun fyysisyyttä jaloissa, selässä ja niskassa. Paikat olivat harvinaisen kipeänä aamulla, mutta se ei kerro muusta kuin siitä että peli on kerrankin ollut tiukka ja miestä on lyöty kuin vierasta sikaa sillä mikä käteen on sattunut osumaan. Ja mielestäni niin sen kuuluu ollakin.

Koeviikon viimeinen koe oli tulossa pelin jälkeisenä maanantaina ja lukeminen siihen oli jälleen jaksotettava harjoittelun lomaan mahdollisimman sujuvasti. Edellisessä pelissä loukkaantunut Kanadalainen, tuo keskivertoa hieman pienempi mutta sitäkin vihaisemmin laukova herrasmies, Donny MacPherson oli muutama päivä ennen peliä ainoa varma poisjäänti. Hänen tilalleen oli kuitenkin tarjolla Cody Punter, joka oli edellisessä pelissä pelannut "ylimääräisenä" hyökkääjänä todella vahvan ottelun ja keskiviikkona harjoituksissa näyttänyt aivan uskomatonta taitoa viemällä Göteborgin Ruhtinaan ja Tukholman Rambon Fredrik Hellanderin kahville tavalla jollaista en ole vielä ennen sitä elämäni aikana nähnyt. Puolustuspäässä mukaan remmiin hyppäsi joukkueen yksi harvoista Briteistä, Nottinghamin oma poika Andrew Slater.

Viikko meni, kokeisiin luettiin ja pelin taktiikoita pyöriteltiin päässä. Tällä kertaa kyyti Oxfordiin järjestyi hieman erilaisella tavalla, sillä Oxfordin ja Lontoon välillä hiihtää lähes kellon ympäri bussiyhteys nimeltään Oxford Tube. Tämä vaati siirtymistä Victoria Stationin bussiaseman kulmille ja täältä oli luvassa kahdeksan Lontoon ytimessä asuvan pelaajan yhteislähtö, muiden siirtyessä autoilla omia reittejään. Iloisessa joukossamme oli lisäkseni toinen suomalainen Timo, lähes naapurini, ketjukaverini ja Toronton kuumin kinkku Kell Lynch, Tsekkilän Martin, Slovakian Lukas, Ranskan "vahvistukset" Felix Franck ja Philippe Dembele sekä pahnanpohjimmaisena Amerikkalainen vähemmistöedustaja Suzy. Bussimatka kesti noin karkeasti puolitoista tuntia + kävely hallille Oxfordin keskustan läpi joka otti aikaa n. 10-15min.

Oxfordin keskusta oli varsin mukavan oloinen paikka ja hallin melko keskeinen sijainti lupaili hyvää katsojamäärien suhteen. Hallista en tiennyt muuta kuin sen että kaukalo oli jopa lyhyempi kuin Lee Valleyssa ja että täällä oli luvassa muutama todellinen erikoisominaisuus: korkea laidat mutta ei pleksejä ja punaviiva on maalattu noin metrin pieleen, tehden toisesta kenttäpuoliskosta isomman ja toisesta pienemmän. Olin monta kertaa viikon mittaan miettinyt että miten tämä toteutetaan, ja mitä tapahtuu jos kiekon laukoo verkkoihin. Kuinka purku ränniin "pleksejä" pitkin onnistuu, kuinka kiekko käyttäytyy maalin yli ammuttaessa ja kuinka nyt käy niiden niin tyylikkäiden läpsähdysten jonka kiekko osuessa plekseihin alkulämmittelyssä normaalisti aiheuttaa. Kun vihdoin näin tämän virityksen, oli minulta ja meitä kaljan voimalla kannustamaan tulleelta Donnylta tippua silmät päästä. Kaukalo todellakin verhottiin ympäriinsä verkolla, myös vaihtopenkkien, jäähyaition ja toimitsijainkopin kohdalta. En voinut muuta kuin ihmetellä, että kuinka tämä viritys voi ikinä toimia...

Philippe & Felix löysivät kameran samaan aikaan kun Lukas ja Suzy kuuntelee Martinin juttua. Timo pääsi kuvaan ylähuulen ja nenänmitan verran.

Mailojenkoskettelutuokio tässä kapeassa ja pitkässä kopissa.

Esittelin vähän pojille että MIKSI meikä pelaa Checking linessä. Ylipaino on ylivoimaa, beibe. Timon mielestä läppä oli yleisellä tasolla varsin huvittava.

Kun Donny + Holloway Boys saapui, oli ilo ylimillään.

Donny & Ludwig. Royal Hollowayn kuninkaat.

Oxford Ice Rink.

Kyllä, toimitsijakoppi on keskellä, punaviiva ei...

Kenttämiehet työssään.

"Vaihtoluukku"

Tullessamme kopista ulos alkulämpöön pelin juoni verkkojen kanssa selvisi: verkot oli vaihtoaitioiden kohdalta viritelty takana olevaan seinään kiinni riittävän ylös, mahdollistaen oleilun tässä tilassa. Sama oli tehty jäähyaitioiden puolella, mutta muuta kenttää ympäröi tiukasti verkko. Tämä loi peliin mielenkiintoisen aspektin, sillä kiekon sai ampua aivan minne tahansa, kunhan se vain pomppasi verkosta kentälle. Eli edes Jouko Rantalaismainen höntsyranne muikkuverkkoihin ei tällä kertaa pysäyttäisi peliä vaan homma jatkuisi kiekon tippuessa jäälle. Myös purkujen kanssa oli oltava tarkkana, sillä kiekko ei TODELLAKAAN kimpoillut niinkuin sen on totuttu kimpoilevan. Taklauksissa oli myös nyt oma erikoisuutensa, sillä et voinut heittää kavereita pitkin pleksejä, sattuneesta syystä. Jos taklaustilanteessa kaveri tuli tarpeeksi lujaa kohti, ylävartalo heilahti aina laidan yli ja vaarana oli esim. mailan tai kypärän sotkeutuminen verkkoon. Kaikesta kuitenkin selvittiin kunnialla, eikä Kenttämiehen Erikoisia kiekon kimmotessa pleksistä mihin sattuu tänä iltana nähty.

Hieman ennen ensimmäisen erän alkua kävi selväksi että Oxfordin kaduilla oli liikkunut sana edellisen kohtaamisen korkeasta laadusta ja siitä että nämä kaksi kivenkovaa joukkuetta tulisivat pistämään omat kovansa toista kovaa vastaan ja kuumilta tunteilta ei voitaisi välttyä. Täten yleisön viihtyminen oli taattu ja väkeä olikin lehtereillä varsin runsaasti. Osa oli jopa tehnyt paperista lappuja joissa luki rohkaisevia lauseita kuten "Let's go Blues" tai "F*ck them up!". Desibeleistä päätellen yleisö oli myös nauttinyt jo ennen peliä sitä kuuluisaa mölyöljyä ja näin tunnelma hallissa oli kaikkea muuta paitsi lattea. Dragons joutui viimehetkien poisjääntien takia pelaamaan kahdella sentterillä, kolmella laitaparilla ja kuudella pakkiparilla, sillä Checking Linen pistelinko Eric Sewell ei päässy tulemaan ja Swedish Boys -ketjun härkämäinen laituri Axel Nyström oli pedin omana flunssan kourissa. Tästä ei masennuttu vaan heti alusta pitäen vauhti oli pidettävänä kovana. Jännittävin ja tiukoin peli jota olen koskaan pelannut oli alkoi hetkenä minä hyvänsä.

Peli todellakin alkoi siitä mihin edellinen oli jäänyt, ja alusta asti molempien joukkueiden pelaajien silmissä oli täydellinen hullunkiilto miesten painaessa ympäri kaukaloa pyrkien ajamaan pystyyn kaiken millä ei ole oman joukkueen tunnusta rinnassa. Ensimmäinen puolisko erästä tahkottiin päästä päähän kauheaa vauhtia ja suurempia suvantovaihteita ei nähty. Peli pysyi melko pitkään maalittomana huolimatta siitä että Oxford otti ensimmäisen kolmen minutin aikana kaksi jäähyä ja ensimmäisen eränpuolikkaan sisällä myös Dragons vieraili boksissa kahdesti. 11 minuutin kohdalla boksissa vieraili Swedish Boys -ketjun vasen laita, saksalainen Thomas Koch, mutta ajassa 13.11 mies pääsi taululle siitä hieman paremmasta syystä. Peli alkoi maalin Dragonsin maalin takaa puolustaja Timo "Queen Maryn Shea Weber" Rautiaisen napatessa kiekon lapaansa ja lähtiessä tuomaan sitä ylös. Siniviivan kohdalla Lahden Pelicansin kasvatti oli valinnan edessä: tehdä jalkakynä, epäonnistua ja menettää kiekko, vai tarjota pikkumusta ylöspäin kiitävälle Kochille ja jäädä itse jyrän alle vastustajan höyrytessä kohti. Queen Maryn yksi komeimmista miehistä näytti todellisen luontonsa, pisti niinkutsutusti jäitä peittoon ja lähetti kiekon kohti Kochia jonka jälkeen Oxfordin kärkikarvaaja tuli ja pisti Timon totaalisen levyiksi keskialueelle. Koch arvosti, kiitti, liikkui vastustamattomasti kohti vastustajan maalia ja uitti kiekon puikoista verkon perukoille. Peli oli 1-0 Dragonseille ja pienen hengittelyn jälkeen Timo kartasta itsensä paikallistettuaan oli taas täydessä pelikunnossa. Tämän jälkeen ensimmäisessä erässä nähtiin jälleen muutama jäähy, mutta ei lisämaaleja. Mielenkiintoista oli, että tästä kahdesta Dragonsien rangaistuksesta vastasi jopa joukkueen ranskalaisia pienempi pelaaja, Suzy. Vielä mielenkiintoisempaa oli se, että toinen jäähy tuli väkivaltaisuudesta. En tiennyt että hän voi ylettää lyömään muita pelaajia alueelle josta näitä jäähyjä yleensä saa...


Kuvanlaadusta saa valittaa, mutta ei minulle, sillä kamera oli Lukasin ja sitä käytti Donny "Budweiser" MacPherson joka luukun avaamisen ohella käytti kameraa. Ja ei, Donnyn juomapullossa ei ollut vettä.

Lukas menossa.

Etelä-Ruotsin paholainen, Göteborgin Ron Jeremy, Lontoon Rick Nash...

Lukas pitää viivaa ja Suzy saa runtua päädyssä.

Jos toinen erä oli tasainen ja vähämaalinen, toinen erä toisi siihen poikkeuksen. Heti jäälle astuttuamme, Suzyn toisen jäähyn ollessa vielä kellossa Oxfordin joukkueesta ehkä eniten vihaa päällensä saanut pejaaja, numero 9 Maxwell Stetson, mies joka opiskelee gynekologiksi mutta Lontoossa suurin järkytys oli naisen näkeminen vaatteet päällä miesten pukukopissa, iski pelin tasoihin vain 29 sekuntia erän alkamisen jälkeen. Vaikka kuinka ei miehestä pitäisikään, on totuuden nimissä sanottava että kysessä oli maailmanluokan rannelaukaus siniviivan alapuolelta puolustajan jaloista aivan yläkulmaan ja Ruthilla ei ollut mtään mahdollisuuksia pysäyttää kiekon etenemistä.

Jäähyllä ollut Suzy ilmeisesti teki pientä itsetutkistelua ja päätti, että hän ei tälläistä suvaitse. Jäähyltä pääsemisensä jälkeen kentälle astui ykkösketju muodossa McGoey - Lambert - Punter ja tulos oli tyrmistyttävää. Peli painettiin kyselemättä välittämästi Oxfordin päätyyn ja ainoastaan 18 sekuntia Oxfordin tasoitusmaalin jälkeen tapahtui kaikkien vähiten (tai eniten) odottama asia. Martinin ylöstuonnin jälkeen Cody tarjosi kiekon takatolpalle jossa tämä häkki päässä pelaava pitkätukkainen naisihminen odotti lapa valmiina. Tällä kertaa kiekko todellakin iskettiin häkkiin ja kuuden syötön lisäksi kauden ensimmäinen maali oli tosiasia. Lukemattomien tolppalaukausten ja tyhjien maalien tuhraamisen jälkeen hän vihdoin onnistui ja siirsi välittömällä takaisinmaksumaalilla London Dragonsin jälleen maalin karkumatkalle. Hieman alle viisi minuttia tästä, Lukas Frlickan istuessa toista kaksiminuttistaan väkivaltaisuudesta Oxford kuitenkin tasoitti pelin Mason Wildin maalilla ja seitsemän minuuttia tästä tasakentällisin yksi joukkueen parhaista pistemiehistä Gino Bruni iski takatolpalta tummansiniset ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon ja halli oli revetä liitoksistaan. Itse pääsin seuraamaan maalia aitiopaikalta pakkien hortoillessa kuka missäkin, ja huolimatta siitä että sain ensimmäiseen reboundiin mailani väliin en pystynyt estämään toista iskua kiekkoon joka pomppi kuin pomppikin maalin perukoille. Mailan pitäisi ilmeisesti olla 10-15cm pidempi näitä tilanteita varten.

Ensimmäistä kertaa tällä kaudella pelissä ensin johtoon noustuaan Dragons oli tappiolla mutta uusi tilanne ei näitä ympäri maailman parkkiintuneita pelimiehiä paljoa häirinnyt. Oxford sai rangaistuksen tilanteesta joka oli jo kerran aiemmin ottelussa aiheuttanut karmeaa huutoa, sillä vihellystä ei kuulunut. Nyt kuitenki myös raitapaidat huomasivat että tummansinisillä oli kuusi miestä kentällä ja valmentajan piikkiin menevä joukkuerangaistus oli tosiasia. Pakkopeli pyöri tuloksetta ja valmennusjohto näki tarpeelliseksi päästää Checking Linen irti ylivoimalla. Lynch oli jo maalin edustalla aiheuttamassa sekasortoa Uusitalon painaessa askiin ja kun Lukas vei kiekon päätyyn jäi tämän todella "varmakätisen" suomalaisen hoidettavaksi vaatimaton siniviivan pitämisen työ. Kiekkoa toimitettiin maalille pariin otteeseen mutta yv-maalin alustus syntyi varsin mielenkiintoisella tavalla. Oxfordin purkukiekko osui luistimeen ja kimposi laitaan todella jyrkässä kulmassa pompaten takaisin kohti b-pisteen yläkaarta. Puolustajan paikalla pelanneella Uusitalolla ei ollut muuta vaihtoehtoa ehtiä kiekkoon ennen Oxfordin laitahyökkääjää kuin syöksyä tilanteeseen maila edellä ja vastoin kaikkien odotuksia hän onnistui lyömään kiekon suoraan Lukas Frlickan lapaan. Slovaki toimitti kiekon maalille, jossa Kell Lynchin yrityksen jälkeen Tsekkilän Martin lapioi tasoituksen verkkoon. Peli oli jälleen tasan ja taistelu jatkui kuumana. Ilmeisesti vielä edellisestä maalista ihmeissään Oxford ei ollut seuraavassa aloituksessa täysin hereillä ja asialla oli kukas mukaan kuin tämä pieni, vikkelä ja mittaamattoman taitava Tsekin tasavallan kasvatti. Tällä kertaa syötön tarjosi Etelä-Saksasta, Ravensburgin läheltä Wolfeggin pikkukaupungista kotoisin oleva Ludwig Wolf ja vain 20 sekuntia siitä kun joukkue oli tappiolla, se oli kahdella Lambertin salamamaalilla siirtynyt jälleen johtoon. Toisen erän viimeisen minutin kohdalla allekirjoittanut lähetti viestin vastustajajoukkueelle miksi heidän ei pitäisi koskaan päästää Checking Linen laitahyökkääjiä ampumaan. Aloituksen jälkeen lähdin etenemään oikeaa laitaa, ja siniviivan jälkeen latasin Warriorini varteen kaiken voiman mitä tästä atleettisesta kotleetista oli mahdollista irti saada. Kiekko ei lähtenyt ohjuksen lailla mutta tunnetusti äärimmäisen kestävä Warriorin hiilikuitumaila napsahti keskeltä vartta puhtaasti poikki. Olen lähes varma että Oxfordin penkillä pääsi lusikallinen housuun nähdessään tämän voimainnäytöksen kolmosketjun laiturilta. Myöhemmin selvisi, että pelko ei ollut niinkään turhaa. Lopputulos oli vain hieman ehkä eri kuin lukijat tässä kohtaa saattavat odottaa...

Lukas antaa Eastonille kyytiä ylivoimalla.

Toivottu näky: Dragon alistaa ja Oxford vikisee. Cody ja Freddy hommissa.

Kell siellä missä kuuluukin, eli maalin edustalla.

Checking Line feat. Hellander. "I'm right here baby, ready to launch"

Raskaan työn raataja.

Kolmas erä alkoi omalta osaltani uudella mailalla ja kahdesta jäljellä olleesta valinta osui vanhaan kunnon Montreal Nitro Nano Liteen, tuohon neonvihreään tuhon välikappaleeseen jonka lavasta lähtevät lämärit olisivat raa'alla voimallaan muutama sata vuotta takaperin voineet kaataa kansakuntia. Vain reilu minuutti erän alusta Martin Lambert otti löysän pelaamisen takia laiskanmiehen jäähyn, eli turhan koukkaamisen omalla alueella. Oxford ei jättänyt kovana ylivoimaporukkana tilannetta käyttämättä ja asialla oli liiankin tuttu mies jonka selässä komeilee numero 9. Nopeiden maalien ja pikaisten johtoasemien vaihtumisten ilta jatkui tutulla kaavalla ja tällä kertaa oli Oxfordin vuoro. Vain 24 sekuntia tasoitusmaalista sattui maalivahti Ruth Cattelille koko kauden ensimmäinen heikko hetki ja aloituksen jälkeen toivottamalta näyttäneeseen 1-2 hyökkäykseen lähti Oxfordin Jarrad Aguirre. Hän jäi ranskankielisen Felix-Philippe -puolustajaparin puristukseen ja heidän ajautuessa kohti maalia Ruth menetti näköyhteyden kiekkoon ja peliväline valui tuskastuttavan hitaasti maaliviivan yli Ruthin oikealta puolen hänen ihmetellessä mihin kiekko yhtäkkiä hävisi. Itse luistelin kohti omaa maalia ja keskityin pitämään toisessa aallossa tulevan hyökkääjän, enkä ollut lähelläkään maalia voidakseni tehdä tilanteelle yhtään mitään. Pystyin ainoastaan katseella seuraamaan kun kiekko lipui maaliin ja London Dragons oli jälleen pakotettu ajamaan takaa tätä yhtä maailman vanhimmista jääkiekkoseuroista (Oxford University Ice Hockey Club on perustettu vuonna 1885).

Erän puolenvälin tienoilla kentällä oli jälleen Checking Linen laitapari vahvistettuna jo kaksi maalia iskeneellä pienellä tsekkisentterillä ja tuomionpäivän merkit alkoivat piirtyä jäähän. Vahvan karvaamisen jälkeen onnistuin kaivamaan kiekon kulmassa itselleni ja hetken pyörittyäni havaitsin syöttölinjan avautuvan Valko-Venäjän karhulle Dmitry Strusevichille. Lähetin kiekon puolustajan mailan alta, se napsahti suoraan osoitteeseen, Dmitry otti tyhjät pois ja antoi oman Nitronsa laulaa iloista sävelmää. Kiekko lähti kuin pyssyn suusta, mutta laukaus suuntautui valtavan kilahduksen säestämänä laukojasta katsoen vasempaan tolppaan. Onneksi kiekko pomppasi suoraan b-pisteiden väliin jossa oli odottamassa ja maskia tekemässä tämä pieni Itä-Eurooppalainen joka ei tästä paikasta erehdy. Valkopaitaiset repesivät ajassa 49.50 valtavaan riemuun kiekon painuessa verkkoon ja pelin ollessa jälleen tasan. Tämän maalin jälkeen nähtiin pelin tyylikkäin tuuletus parivaljakon Lambert & Uusitalo toimesta. Lambert iskettyään jälleen hattutempun lähti luistelemaan keskiympyään mutta hyvin pian kyytiin liityi allekirjoittanut roikkumalla hänen housuissaan. Ajatuksena hänellä oli sukeltaa keskiympyrään ja liukua, mutta koska tästä ylimääräisestä 100kg painolastista johtuen vauhtia ei ollut tarpeeksi, oli sukellus varsin lyhyt. Apu oli kuitenkin lähellä ja lähes pilattuani tuuletuksen näin tarpeelliseksi alkaa työntää Martinia mahallaan kohti omaa maalia ja tämä aiheutti suurta huvitusta omiemme keskuudessa. Tilanne päättyi vielä tyylikkäästi kun kompastuin Martinin mailaan ja lensin suoraan naama edellä jäähän...

Tämän jälkeen tunteet kiehahtivat yli ja toiminnan keskispisteessä oli kukas muu kuin Oxfordin numero 9. Tilanne kärjistyi Dragonsien siniviivan tuntumassa kun koko pelin toisilleen huudelleet Suzy ja Maxwell Stetson kohtasivat laidan vieressä. Kuin 1930-luvun herrasmies konsanaan, Stetson taklasi Suzyn selästä pää edellä laitaan ja valkopaitainen joukkue joutui raivon valtaan. Tällä ei välttämättä ollut mitään tekemistä sen kanssa että kysessä oli naispuolinen henkilö, mutta emme nähneet sitä varsinaisesti lieventävänä asianhaarana kuten Suomen oikeusjärjestelmällä on yleensä väkivaltatapauksissa tapana. Oikeuden ehti omiin käsiin ensimmäisenä ottaa huipputaitava slovakipakki Lukas ja hän ryntäsi paikalle jonka tuloksena numero 9 makasi jäässä. Villi oikea käsi heilahti suoraan leukaperiin, Lukas lähti suihkun puolelle ja Stetson oikeutetusti itsensä kerättyään kärsimään 2+10 rangaistusta selästä taklaamisesta. Pienen huutamisen jälkeen tilanne rauhottui ja peli jatkui Ludwigin kärsiessä viiden minutin rangaistusta. Kun Gino Bruni vielä otti jäähyn alle 2min tästä, oli melko runsas osa viisiminuuttisesta pelattu tasavajaalla. Pelin vihdoin siirtyessä Oxfordin ylivoimapeliin, tuli odottamaton lepotauko loukkaantumisen merkeissä. Alivoimaa pelasi kaksikko Uusitalo - Koch ja keskialueen aloituksen jälkeen kiekko pelattiin meikäläiselle ja spurttasin ylös kohti oikeaa laitaa. Punaviivan jälkeen oli otollinen paikka laukoa kiekko kohti maalia, ja Nitro teki työtä käskettyä. Piiska sivalsi vihaisesti kiekon liikkeelle, mutta vain n.4-5m matkattuaan koki kumilaatta äkkipysähdyksen. Minusta katsoen vasemmalta kiekon eteen oli luistellut pahaa aavistamaton hyökkääjä joka sai kiekon täydellä voimalla nilkkaansa. Ilmeisesti osuma tuli luistimen ja polvisuojan saumakohdassa olleeseen aukkoon joka ei suurta suojaa tarjoa. Pelaaja oli maassa välittömästi ja yhtään liioittelematta seuraavat viisi minuuttia kuunneltiin huutoa ja ähinää nilkan otettua vastaan ilmeisesti hieman odotettua kovemman iskun. Loppujen lopuksi pelaaja saatiin miesvoimin ylös ja laitojen ulkopuolelle massiivisten suosionosoitusten saattelemana.

Tämän jälkeen peli jatkui kuumana, fyysisenä ja kovatempoisena kuten tähänkin asti ja jännitys oli vaihtopenkeillä käsin kosketeltavissa. Kuten tähänkin asti, erikoistilanteet koituivat toisen joukkueen kohtaloksi. Hieman yli 7 minuuttia ennen loppua tuomarin käsi nousi Oxfordia vastaan ja Ruth kiirehti penkille. Kuudes mies höyrysi askiin ja pakkopeli alkoi pyöriä. Hetken pyörittämisen jälkeen kiekko pelattiin Valko-Venäjän lihamyllylle Dmitry Strusevichille joka jälleen kerran antoi kiekolle kyytiä. Pöytäkirjamerkinnästä huolimatta mailansa väliin tähän sai kukas muu kuin tärkeiden maalien mies, Checking Linen Kelleher Lynch ja kiekko painui ohjauksen ansiosta maalivahdin vasemman polvisuojan yli maaliin. Lohikäärmeet rinnassaan vierasjoukkue räjähti ennennäkemättömiin huutoihin ja ilonkarjahduksiin vaihtopenkillä tulostaulun näyttäessä aikaa 53.35. Itse innostuin niin paljon että halasin jopa ranskalaista henkilöä. Dragons oli jälleen kerran tullut takaa rinnalle ja mennyt ohi.

Viimeiset kuusi minuuttia oli armotonta taistelua ja johtoaseman puolustamista jota ei varsinaisesti helpottanut Freddy Hellanderin ottama koukkaamisjäähy. Joukkue piti pintansa, ja viimeisellä minuutilla Martin otti aikalisän ja päätti että joukkue pelaa loppuhetket "trappia" eli karvaa kovaa ylhäältä ja puolustaa mies miestä vastaan vastustajan päädystä lähtien. Tämä onnistui melko hyvin kunnes puoli minuuttia ennen loppua vastustajan vikkelä laituri pääsi yrittämään vasemmasta laidasta läpi. Timo oli välittömästi iholla ja minä vielä miehen ja maalin välissä, mutta kun hän näytti pääsevän kiertämään Timon tein sekunnin sadasosassa päätöksen: maalia et ainakaan tee. Nitro nousi jälleen uhkaavasti ja sivalsi keskelle vastustajan mailan vartta. Easton napsahti kahteen osaan ja kiekko valui kulmaan ja hyökkäys tyrehtyi siihen. Parasta tilanteessa oli se että penkille komennettiin meikäläisen sijasta täysin epäoikeudenmukaisesti Timo, mutta otan kaiken mitä tarjotaan. Totuuden ruoska sivaltaa kun sanon että tajuttuani että annoin vastustalle ylivoiman puoli minuuttia ennen loppua selkärankaa kylmäsi: mitä jos vastustaja tekee Ruotsit ja tulee loppuhetkillä tasoihin. Olinhan jo epäonnistunut yhden maalin estämisessä ensimmäisessä erässä. Alivoimalle lyötiin parhaat miehet ja Oxfordin miehet onnistuttiin pakottamaan kulmaan painimaan kiekosta Oxfordin koljattimaisten pelaajien kanssa.

Pelin lopussa oli kulmassa esiintyneiden otteiden takia selvää että jotain tulee tapahtumaan ja tämä kävi toteen Martinin hypätessä laidan yli kaukaloon jääden siniviivalle päivystämään jo 7 sek ennen peliajan päättymistä. Kun kellossa oli kolme sekuntia aikaa, luukkua avannut Donny pysyi uskollisena kanadalaiselle mentaliteetille huomatessaan kulmassa väkivaltaisia otteita Dragonsin pelaajia kohtaan ja avasi luukun karjuen "GET IN THERE, GO GO GO GO". Penkit tyhjenivät molemmilta puolilta pelaajien rynnätessä Ruthista katsoen oikealle puolen kulmaan ja itse pääsin tapahtumien kuumaan ytimeen kun huomasin Tukholman Terminaattorin kohdatessa raukkamaisinta mahdollista kohtelua. Freddy haasti yhden pelaajan kanssa riitaa ja samaan aikaan toinen Oxfordin pelaaja tarttui häneen päähänsä takaapäin. Tämä ei käy yksiin minun käsitykseni kanssa siitä että mikä on reilu tappelu jääkiekkokaukalossa, esimerkiksi toisin kuten alaikäisten lasten hyväksikäyttö on ihan okei Suomen oikeusjärjestelmän mielestä ja kävin raivokkaasti länsinaapurin avuksi. Onneksi kaverilla oli päässä häkki josta sain kivasti otteen ja muutamalla riuhtaisulla tämä helppoheikki irroittikin otteensa kohdistaen ärsyyntymisensä minuun. Aloin kertoa hänelle kuinka homma toimii: Kypärä pois, hanskat pois ja mies miestä vastaan tässä ja nyt. Hän ei kuitenkaan jostain syystä nyrkkipyykistä innostunut ja lähti luistelemaan pois jonka jälkeen mielenkiintoni keskittyi siniviivan tuntumassa käynnissä olleeseen todelliseen NHL-tyyliseen 1 vs 1 otteluun. Kymmenminuuttistaan istumaan jäänyt numero 9 oli rynnännyt kentälle tarttuen ensimmäiseen valkopaitaan joka eteen sattui. Hyvä suunnitelma jossa tapahtui toteutusvaiheessa pieni virhe: pelaaja johon hän tarttui oli toinen todella vihainen kanadalainen Cody Punter. Kypärät ja hanskat pois ja tivoli käyntiin. Iskuja jaettiin puolin ja toisin ja aikansa pyörittyään Cody nappasi pistevoiton vietyään kaverin jäihin. Hän tosin nappasi mennessään pikku iskun nenään sillä nenänvarsi oli auki ja vuoti valtoimenaan verta valkealle paidalle. Jäältä poistuttiin yllättäen kättelemättä kumpikin omiin koppeihinsa varsin iloisissa tunnelmissa.

Tilannetta selvitettiin pitkään ja hartaasti, ja tuloksena oli numero yhdeksälle peräti 5+5+20+20 minuuttia jäähyjä. Codyn tappelusta pöytäkirjaan kunnian sai kukas muu kuin Kell Lynch, jolle merkittiin 5+20 vaikka mies ei ollut lähelläkään tilannetta. Yleisö kävi myös varsin kuumana ja kepeillä lehtereillä kulkenut mies haastoi Kelliä tappeluun yläparvelta vielä kymmenen minuuttia ottelun päättymisen jälkeenkin. Itse kentältä viimeisten joukossa poistuessani huomasin kaverin jota olin aiemmin ampunut kiekolla nilkkaan. Miehellä oli ilmeisesti kävelykunto hieman heikko, sillä hän istui pyörätuolissa samaan aikaan kun joku lääkärinpuolikas löi nilkkaan jäätä, sidettä, teippiä ja luoja tietää mitä muuta. Kävin paiskaamassa miehen kanssa kättä ja kerroin täysin puhtaasti pelillisistä tarkoitusperistäni ja hän ymmärsi ja totesi hymyillen että sattuuhan näitä. Toivotimme vielä mukavat kotimatkat ja tein hänelle naureskellen selväksi että olemme valmiita playoff-kohtaamiseen heidän kanssaan.

Kopissa tunnelma oli katossa huolimatta lämpimän veden puutteesta suihkuissa ja henkilökohtaisen huollon jälkeen kotimatka alkoi ihmisten aikohin jo kello 0310. Välineenä oli jälleen Oxford Tube ja suuntana Victoria.

Ylpeä kanadalainen.

Ei ilman paitaa uskoisi että on niin kauhea mies lyömään!

Suzy on näemmä iloinen siitä että odottelemme bussia ulkosalla.

No, niinpä.

Martin näyttää miten hän saa naisia, houkuttelee niitä ruualla pimeälle kujalle...

Timo ja Kell posettaa.

Paikallinen pukeutumistyyli tammikuun lopulla Oxfordissa. Ei mullakaan kylmä ole.

Jos olette miettineet miltä näyttää Trafalgar Square selvinpäin n. vähän ennen viittä sunnuntai-aamuna, tässä vastaus.

Pari bussinvaihtamisen jälkeen matka oli käynyt Trafalgar Squarelle josta kotiin menisi suora bussi N550. Ainoa ongelma oli, että se oli n. puoli tuntia myöhässä ja matka viivästyi jälleen. Bussiin päästyämme ongelmaksi noin viiden minutin jälkeen ilmaantui känniläinen joka ei halunnut maksaa matkaa koska oli omasta mielestään jo maksanut sen. Tämä aiheutti bussin yläkerroksessa lievää lämpötilan nousua ja kuskikaan ei täysin rauhallisena pysynyt. Kun asia kymmenen minuutin huutamisen ja vänkäämisen jälkeen oli selvitetty pääsimme matkaan ja loppumatka menikin jopa ihan kivasti. Kotona olin ihan hyvään aikaan eli n. 6.37 sunnuntai-aamuna. Totesin ajan olevan sopiva aamupalalle vietyäni varusteet kuivumaan ja pari leipää tönättyäni kohti ääntä, pääsin lakanoiden väliin noin 20 yli 7 aamulla. Nukahdin mielessäni onnellinen ajatus siitä että Saran siirtyminen vierelleni oli sillä hetkellä enää 11 päivän päässä.


Loppuun täytyy vielä mainita yhdestä tähän tavallaan liittyvästä asiasta. Jotkut varmaan tietävät, että olen kirjoitellut blogia suomeksi ja nyttemmin myös pari kertaa englanniksi. Aloin myös kirjoittaa otteluraportteja joukkueen sivuille ja Posterous -profiiliin kaikkien nähtäville. Posterousissa edellistä raporttia on luettu joku yli 500 kertaa, mutta nyt lukijamäärät muuttuivat kertalaakista hieman erilaisiksi. Kädessäni on sanomalehti nimeltään London Student, Euroopan suurin itsenäinen opiskelijoiden sanomalehti. Tämä on siis Universities of London Unionin tuotos joka julkaistaan ympäri Lontoota kaikissa siihen kuuluvissa kouluissa. Levikki on käsittääkseni n. 12000 kopiota joka toinen viikko kouluvuoden ajan. Tällä kertaa lehdessä on kuitenkin jotain ihan oikeasti mielenkiintoista, sillä London Dragonsien otteita koskettelevan artikkelin kirjoittanut mies jota tituleerataan nimellä Kalle Uustilo. Sitä en tiedä kuka tämän salanimen taa kätkeytyy, mutta jotain hajua on. Samasta lehdestä löytyi myös esittelykirjoitus London Dragonsista, saman miehen käsialaa.

Ken on tämä salaperäinen Uustilo.

Tämän voivat jotkut jopa tunnistaa...

Kauas on tultu siitä kun Hervannassa kirjoitin suomeksi kuinka Lontooseen voi hakea opiskelemaan ja kuinka jännittää osaanko sanaakaan kun oikeasti pitäisi jotain sanoa. Hyvin menee, mutta menköön. Ja kyllä, näitä raportteja tähän lehteen on tulossa vielä paljon lisää sillä olemme ULUn ainoa joukkue joka tuhoaa vastustajansa systemaattisesti ja antaa kyytiä myös Cambridgelle ja Oxfordille. Siitäkös he pitävät ja julkaisevat mielellään värikkäitä tarinoita näistä tapahtumista...




Jäälle pian taas menossa, oikein leppoisasta Lontoon illasta terveisiä kaikille jotka osaavat jaloa suomen kieltä lukea.