Thank god it's already September!

Quick English summary: Summer went by much faster than the previous one, and mostly because of we were just working and working. And working. Highlight to mention was the LakeJump party, and we will definitely continue this tradition in 2012 as well. Ice hockey sucked this summer, because there wasn't any, and now that there would be, I'm injured. Anxious to get back to London, and thanks to the recent (and massive) increase in beer consumption, I am pretty much ready to take on the crazy people who await us with their pints drawn already. It's going to be an amazing year in London! Even though you cant read that shit below, go through the pictures anyway! 

Sukulaisten ja kylänmiesten suuresta, osin jopa fyysisestä, painostuksesta johtuen ajattelin, että on aika palata omien vahvuuksieni lähteille ja suoltaa sanallista virtaa bittiavaruuteen kaikkien ulottuville kielellä jota Perussuomalaiset mielellään näkisivät koko Euroopan puhuvan. Kesä todellakin alkaa pikkuhiljaa turautella viimeisiä henkosiaan ilmoille, ja Pohjois-Kangasalan kylmien metsien kasvattilapsena en voisi olla asiasta juurikaan tyytyväisyyttä uhkuvampi. Luojan kiitos tämä kesä ei ollut aivan yhtä helvetillinen kokemus keliensä puolesta kuin edellinen, mutta kestämistä on tässäkin pienellä ihmislapsella ollut.

Vaikka joitain pieniä tekstisiä pitkin kesää olen jaksanut käydä postaamassa, ne ovat suurilta osin olleet kolmannella kotimaisella kirjoitettuja ja ovat täten jättäneet etenkin vanhempia verisukulaisiani tuijottamaan näyttöä kostuvin silmin. Kuvien lisäksi heille ei suurta antia ole näistä irronnut ja täten valtava tyhjiö on syntynyt näiden muuten täyteläistä elämää elävien hienojen ihmisten jokaviikkoisiin rutiineihin. Oma lukunsa on tietysti varsin dynaaminen parivaljakko Kivinen & Lehtonen, joista tunnetusti toinen osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Näille herroille suomenkielistenkin postausten hoitaminen jakeluun asti on melkoinen haaste.

Kesä on edennyt hyvin voimallisesti samassa paikassa elämästä nauttien kuin viime kesänäkin, nimittäin Metson Valkeakosken toimipisteen tiloissa. Tarkemmin sanottuna Kuninkaallisessa Terätehtaassa ja sen kruununjalokivessä, kuorimuottikoneella. Paikassa jossa työskentelevät vain ja ainoastaan Metson rotuvaliot, miehet jotka pyörittelevät Adolf Hottingerin kahvikerhoa ja vastaavat siitä että muilla tuotantolinjan osastoilla riittää riittävästi työtaakkaa. Aina ajoittain mukaan mahtuu kesälomien tuovaa painetta helpottamaan sekä muuten vaan hommia sotkemaan muutamia kesä-esoja ja ilmeisesti viimekesän puristus ei mennyt hukkaan, sillä meikäläinen toivotettiin tiukan valintaprosessin jälkeen mukaan remmiin. Hirveästi alkukesästä ei jäänyt lomailulle aikaa, sillä heilahdin suomeen 1.6. hoidettuani kämpän luovutuksen Lontoossa ja jo seuraavana maanantaina eli 6.6. vetäisin Metson vihreäoranssin työasun päälleni. Mutta kesä töiden parissa meni yllättävän nopeasti, ja kiitos firman joustavuuden ehdimme käydä pyörähtämässä pikaisesti niin Lontoossa kuin Tukholmassakin.

Vaikka työ täyttikin suurimman osan ajamastamme, Saran myös painaessa hommia Metson paperisotaosastolla, ehdimme myös nähdä kavereita aina aika ajoin! Aivan ensimmäiseksi kesän alussa pyörähdimme Jarin mökillä Tuurissa, jonka jälkeen seuraava suurempi, blogimaininnankin ansainnut tapahtuma tapahtuma oli Lontoon ihmeiden vierailu Kangasalan ja Tampereen jylhissä maisemissa. Tähän reissuun oli ympättynä jo aiemmin mainittu reissu Tukholmaan ja tietysti todennäköisesti se kesän muistettavin tapahtumaketju: Juhon synttärit ja LakeJump partyt. Niihin kemuihin panostettiinkin aivan urakalla ja lopputulos oli mitä tyylikkäin. Naapureilta, varsinkin järven vastarannalla asuvilta, mielipidettä lienee turha kysyä. Mutta koska ainoa valitus tuli jo kahden minuutin kohdalla ensimmäisen kappaleen soidessa, voidaan sanoa, että meno parani kaikkien mielestä loppua kohti. Ensi kesänä aloitamme nämäkin festarit siis siitä mihin viimeksi jäätiin, jotta kenelläkään ei olisi paha mieli missään kohtaa iltaa!

Jarin mökillä maisemat, puitteet ja kelit oli kohdallaan.

Kauniit pojat orrella.

Juhannuksena viihtymässä Ruatulassa, vaikka Nooran läsnäolo tietysti hieman heikensikin bilefiilistä...

Uusi koiruus saatiin piristämään Säynäjärven elämää kesän alussa.

Pyynikin rannalla taivastelemassa.

Säynäjärvellä virallisella päivällisellä. Okei, lounaalla.

Osku pisti isoo ilmaa!

Viiala vastasi parhaansa mukaan haasteeseen.

Eikä Norri voinut olla sotkematta lusikkaansa soppaan.

Suzanne ihailee Helsingin saaristoa Symphonyn kannella.

Auringonlasku Itämerellä.

Yksi kesän ainoista asioista joita piti säästämisen ohella hoitaa, oli hommata uusi kämppä Lontoosta. Jo kesän alussa ilmeni, että viime vuonna kaikille lukijoille tuttu Suomikommuuni tulee hajoamaan neljään osaan. Tuomas siirtyi valmistuttuaan kotoisaan Suomeen, ja kolme muuta Lontooseen jäänyttä makuuhuonekuntaa heilahtaisivat Lontoon sisällä suuntaan tahi toiseen. Uudet asuinkumppanimme olisivatkin tällä kertaa hyvin tuttuja jo vuosien takaa, nimittäin Hermansin vanha pariskunta. Säynäjärvelläkin useat juhannukset viihtynyt kaksikko oli päättänyt ottaa suunnakseen Lontoon Janin vastaanotettua koulupaikan London Metropolitan Universitystä. Päätimme lyödä viisaat päämme yhteen uudestaan ja uudestaan, ja lopulta reissu Lontooseen yhdessä oli tosiasia, ja tapahtuva elokuun lopulla. Tarkemmin sanottuna päivämäärät olivat 19.-24.8. ja onnistuimme kuin onnistuimmekin löytämään, käytännössä yhdessä päivässä, itsellemme kohtuuhintaisen ja viihtyisän asunnon alueelta jonne kovasti halusimme takaisin. Tai ainakin melko läheltä sitä. Uusi asuinalue on n. 10min DLR:llä vanhoista ympyröistä pohjoiseen ja sijaitsee Poplarissa, aivan All Saintsin DLR-aseman lähistöllä. Todella hyvää tässä on myös se, että kuljetus pelaamaan hokia eli kiakkoo eli pistään mustaa häkkiin eli heittään lättyä helpottui vielä entisestään bussipysäkin sijaitessa vain muutaman kymmenen metrin päässä tulevasta kotiovestamme. Voin siis vihdoin heittää hyvästit jokakeskiviikkoöisisille (oikeastaan torstain puolella tapahtuneille) ja joskus jopa melko hapottaville kävelyille ASDAlta kotiin pelikassi selässä. Asunnosta ei vielä uusia kuvia ole, mutta muutamme sisään tähän kahden makuuhuoneen unelmaan 27.päivä, jonka jälkeen kuvien saanti alkaa olla päivistä kiinni oleva tosiasia.

Reissun alku oli juuri tätä: puhelimessa istumista, ympäriinsä juoksemista
jota tahditettiin satunnaisilla oluttauoilla....

Pret-A-Manger tuli kaikille viimeistään nyt TODELLA tutuksi.

Ehdimme viedä Hermansit sekä Yummy-Jennin myös ihailemaan Greenwich Parkin maisemia.

Pakollinen visiitti Gourmet Burger Kitcheniin nosti esiin uuden suosikin: The Mighty!

Paluu Docklandsiin on tosiasia! Kuvassa Greenwich University,
joen pohjoispuolelta Isle of Dogsin etelärannalta kuvattuna.

Tämän reissun jäljiltä oli enää Suomessa viimeisteltävänä työsopimuksen viimeiset viikon Metson kanssa, ja sen jälkeen oli aika lomailla! Ruhtinaalliset kaksi viikkoa suomessa, ja reilu viikko Lontoossa. Aikaa on kulutettu asioita valmistellen ja sukulaisia kiertäen. Vanhin siskoni Laura on myös päättänyt perheensä kanssa siirtyä viihtymään Suomen rajojen ulkopuolelle, eikä minua varsinaisesti yllättänyt kun kuulin heidän nokkansa sojoittavan töiden perässä kohti oluen, makkaran ja Octoberfestin maata, Saksaa. Heidän uusi kotinsa on kaupunki, jota voi sanoa täysin oikeutetusti varsin kahtiajakautuneeksi, tosin nykyään enää ero idän ja lännen välillä ei ole aivan yhtä selkeä kuin ennen. Kyseessä on tietysti Berliini, ja tämä tarkoittanee meillekin visiittiä Saksanmaalle heti kun sille löytyy sopiva aikaikkuna. Kuten blogin otsikko sanoo, rahoituksestahan homma ei jää kiinni. Ehkä... Viime viikonloppuna agendassa oli Karhupesueen läksiäiset, kummityttöni Linnean 1v juhlat ja onnistuttiinpa siihen samaan vielä sukulaisten kerran jo ollessa paikalla tunkemaan meidänkin tavallaan-läksiäiset. Kakkua syötiin, viiniä ja olutta juotiin ja loppuillasta löysimmekin itsemme Tampereelta juottolasta nimeltä Ruma. 

Hauskaa oli, ja alkuviikosta hauskuus ei kun jatkui varsin tiukalla aikataululla, sillä tiistaina aamusta Seat starttasi Ruutanan Shellin dieselöljytäydennyspisteen ja Tampereen keskustan kautta kohti Orimattilaa jossa kävimme tervehtimässä kanelipullain kera pian 85-vuotiasta mummoamme, joka edelleen kantaa muuten omat polttopuunsa. Tämän jälkeen parin tunnin pysähdys Lahdessa serkkupojan ja vaimonsa luona tervehtimässä sekä heitä, että heidän kahta karkeakarvaista kääpiömäyräkoiraansa. Pesueeseen oli sitten viimenäkemän tullut yhden lisäys, sillä Markku The Dog oli saaneensa kaverikseen Patun. Tämä uudenkarhea nuorisokriminaali vaikutti hieman yliaktiiviselta, huomionkipeältä ja mustasukkaiselta, mutta kuitenkin niin lempeältä koiratukselta. Ja sitähän hän lienee olevankin. Tästä matka jatkui Lahden sokkelomaiseen keskustaan lähes eksyttyämme Subwayn kautta kohti Lahti-Padasjoki-Jämsä valtatietä, eli kaikille tuttua 114 kilometriä pitkää, kuuden kunnan alueella kulkevaa "kaksnelosta" ja sen päätepistettä, Jämsää. Siellä vuorossa oli illan ja aamun sekä lounaan verran todella hektistä ruokatankkausta Saran äidinäitin maankuulujen patojen äärellä. Kanasalaatti, pihvit, kotitekoiset valkosipuliperunat, salaatit sekä omenapaistos tekivät jälleen kauppansa sen verran hyvin, että ruokapöydästä ei noustu kuin nukkumaan ja satunnaisesti vessaan. 

Pöydät lähes notkuivat herkkuja.

Pirkka vakavalla naamalla.

Hianoo syksyä Säynällä!

Mari-serkku ja Linnea-kummityttö.

Poika tuli kotiin. Ihan kirjaimellisesti.

Isin harrastus. Hirvenmetsästys siis.

Edustuskuva.

Patu antaa Saralle hieman pahaa silmää.

Eikä lelu-luun nostaminen paljon auta asiaa.

Joku on joskus sanonut, että me serkukset näytämme jossain määrin samalta.
Nyt voitte kaikki tutkia asiaa oikein pidemmän kaavan mukaan.

Iisisti Jämsässä.

Loput päivät Suomen valtion rajojen sisäpuolella vietetään hyvin voimallisesti Kangasala-Tampere -akselilla erinäisiä askareita hoitaen. Suomella on muuten maarajaa 2654 kilometriä, ja kolmesta rajanaapuristamme vähiten sitä on Ruotsin kanssa, vain 614 kilometriä. Alkuperäiseen suunnitelmaani kuului myös jäällä oloa lähes joka päivä, mutta oikea kylkeni päätti toisin. Koko jääkiekkoilullisesti surkeasti sujuneen kesän aikana käytännössä kahdesti jäällä oltuani, ja eräällä  jäävuorolla alkoi jokaisella laukauksella kylkeäni vihlaista enemmän ja enemmän. Jätin ampumisen sikseen ja aloin pelinrakentajaksi, ja kaikki meikäläisen nähneet voivat arvata kuinka hyvin siinä leikissä kävi. Siitä viiden päivän päästä uudella yrityksellä kylki oli edelleen kipeä, mutta koska hinku oli kauhea, lähdin kokeilemaan. Eihän se tietenkään fiksua ole, mutta minkäs asialle tekee. Aivan vuoron lopulla repäisin 2-1 tilanteessa Janne Kivismäisen, ohjusta muistuttavan rannelaukauksen kohti oikeaa yläkulmaa, mutta verkon sijasta venyi oikeassa kyljessäni joku melkolailla tuskaisasti. Linkutin vaihtoon henkeä haukkoen ja tiesin että nyt asialle olisi tehtävä muutakin kuin vain työnnettävä se "Aika hoitaa" -kansioon. Tämä on toki niitä harvoja asioita jotka varmasti ajan kanssa vain itsestään korjaantuvat, mutta aikaa tässä tapauksessa ei hirveästi ole, kauden alun Englannissa jo häämöttäessä vain muutaman viikon päässä.

Tiesin viimevuonna saavuttamani varsin kattavan anatomian tietouden avulla että ongelma on quadratus lumborumissa, ainakin osaksi. Onneksi apu näissä asioissa on lähellä, ja jo maanantaina heti aamupäivästä olin vanhempieni firmalla ja Saara-siskon kanssa kävimme hieman läpi venytyksiä ja lihaskuntoliikkeitä millä asialle voisi jotain tehdä. Kaiken kruunuksi selkääni lyötiin kinesioteippiä, joten nyt selässäni komeilee pinkin värinen, noin A-kirjaimen muotoinen teippaus. Mutta tämä pinkki A poisti kipua alle vuorokaudessa enemmän kuin pelkkä lepo viidessä päivässä ilman teippausta. Joten ei kinesioteippi mitään tuulesta temmattua huuhaata todellakaan ole, omakohtaisten kokemusten perusteella todettuna. Tiistaina kävin äiteen Tampereen toimipisteellä lymfahoidossa, joka vielä entisestään edistää palautumista. Huomenna torstaina on luvassa vielä toinen lymfa, jossain välissä rangan mobilisaatio isäukon toimesta ja uusi teippi selkään ennen lähtöä. Onhan se hienoo kun tiimi toimii ja saadaan palautetta!

Loppupäivät kulunevat nopeasti ja sitten on luvassa hetki jota onkin odotettu koko kesä. Ryanairin lento FR2195 starttaa tuttuun tapaansa kello 1545 Tampere-Pirkkala INTERNATIONALilta kohti Lontoota ja uutta hienoa vuotta! Varmaa on ainoastaan se, että ensi vuodesta on tulossa vielä paljon hauskempi ja hienompi kuin edellisestä, nyt kun alkuhapuiluun ja kaveriverkoston muodostamiseen kun ei aikaa tarvitse juurikaan kuluttaa. Se, että kuinka nopeasti uudelle kämpille saadaan netti on tietysti täysi arvoitus, mutta muuten asiat näyttävät tällä hetkeltä hyvältä. Suomi on mukava maa, mutta silti sydän ja mieli vetävät tällä hetkellä kohti Brittein saaria. Pienin syy sille että tästä on taatusti tulossa hieno vuosi ei ole se, että nyt Sara on alusta asti asumassa saman katon alla ja mukana riennoissa. Tämä nostaa mielialoja jo entisestään, mikäli se nyt on mahdollista.

Seuraava postaus tulee melko kovalla prosentilla Lontoon lämmöstä, joten sitä odotellessa voitte pitää itsenne miehinä ja naisina, sekä tietysti nauttia syksyn tuomasta viileydestä. Ensi kertaan, te kaikki kolme lukijaa.