Starting all over again, again.

Te kaikki tissiposket, kuten Pirkka, jotka katsotte aina vain kuvat näistä postauksista: tulette pettymään. Viitsikää lukea edes ensimmäinen kappale ja saatte selvityksen siihen että miksi.

Noniin. Nykyajan teknologian yksi suurimmista saavutuksista heti hiilikuituisten jääkiekkomailojen, Heinzin väärinpäin olevien ketsuppipurkkien ja AbTronic Pron jälkeen, Internet, ei ole vielä rantautunut uuteen asuntoomme. Tästä syystä ja sen ansiosta Facebookkia, sähköpostia sekä muita 21. vuosisadan ihmisen internet-minän kannalta äärimmäisen tärkeitä sivustoja ja sovelluksia hallitaan tällä hetkellä kannettavista mobiililaitteista käsin. Tämä luo pieniä rajoitteita sille mitä voi tai kannattaa tehdä ja mitä ei, joten ikävä kyllä blogin kirjoittaminen on yksi niistä joka olisi virtuaalinäppäimistöllä lievästi sanottuna hankalaa. Tai ainakin hidasta, ja hermothan siinä menisivät, jonka jälkeen oluen kulutus lähtisi jälleen hetkellisesti eksponentiaaliseen nousuun. Nyt kuitenkin kytkin läppärini hetkeksi pieneksi puhelimen avustuksella internetiin avatakseni tämän sivun, ja teen saman tempun kun tämä lyhyehkö, kevyen pirskahteleva, jopa aavistuksen novellimainen tekstinpätkä on valmis kaikelle kansalle julkaistavaksi. Tai ainakin niille kolmelle jotka tätä seuraavat. Kuvia ette tällä kertaa tekstin väritteenä näe, vaan sen jätämme suuren puhelinlaskun pelossa siihen aikaan kun laajakaistakaapeli työntää bittivirtaa käsittämättömällä, tai oikeastaan todennäköisesti vähemmän käsittämättömällä, nopeudella routerin antennista ympäri tätäkin asuntokuntaa. Laajakaista on muuten kyllä tilattu, ja BT:n insinöörin pitäisi pyörähtää paikalle hieman vajaan viikon kuluttua, eli maanantaina 17.10. kello 8-13 välisenä aikana.

Mutta jos mennään ihmisiä oikeasti mahdollisesti kiinnostaviin aiheisiin, on kotiutuminen uudelle asuinalueelle melko voimallisesti saavutettu onnistuneesti. Viimevuotinen rauha on melko kaukana vaikka matkaa entiselle kulmakunnalle Mudchuteen ei ole kuin arviolta vaivaiset 10 minuuttia DLR:llä. Sillä jos se nyt yleensä on mahdollista, Poplar on vielä sykkivämpi monikulttuurisuuden kehto kuin vanha kunnon Hervannan DUO. Jos Isle of Dogsissa naapurusto koostui pankkialalla työskentelevistä pukumiehistä ja muista kekkuleista, niin täällä ei kovin montaa moista tapausta ole nähty. Aina mukavan erilaisista etnisistä sekaryhmistä koostuvan nuorison presenssin varmistaa kirjaimellisesti seinän takana majaileva Tower Hamlets College, jonka oppilaat käyvät tupakalla ja aika ajoin myös vähän muullakin käytännöllisesti katsoen parvekkeemme alla. Mutta jälleen erilainen asuinalue rikastaa kokemusten arkkua vähintään seuraavan 12 kuukauden mittaan todennäköisesti melko runsaalla kädellä, joten innolla odotamme mitä tuleman pitää. 

Mutta ei tämä pelkkää laskua viimevuoteen verrattuna ole, sillä koska asumme Poplarin keskustassa ovat monet palvelut niinsanotusti melkolailla kinthaalla. Kauppoja on tarjolla useampaa laatua ja tasoa, sekä "etnisiä supermarketteja" ja raakaa Halal-lihaa myyviä puoteja löytyy ainakin muutama kappale. Vain n. 10min kävelyn päässä länteen löytyy Dominos -pizzaketju (kotiinkuljetuksella), ja 4min itään kuljettuaan kohtaa Pizza Hutin ja muutaman muun herkkukeitaan. Uppopaistettua kanaa, purilaisia, Döner-kebabshia ja muuta terveysmättöä löytyy nykyajan Superfoodeihin ja ituihin hurahtaneille vielä lähempää. Myös paikallinen kirjasto löytyy läheltä, ja sinne kirjastokortin hankittuamme väliaikaisnetti on tarjolla myös sieltä suunnalta. Itse en vain ole kertaakaan jaksanut sinne läppärin kanssa raahautua. Myös Poliisi ja Posti ovat ainoastaan kulman takana. Kaiken lisäksi bussipysäkki josta pääsee reenibussi D6:n kyytiin sijaitsee n. 30m päässä kotiovesta, ja käytännössä se tarkoittaa reeni ja pelimatkan kutistumista lähes puoleen entisestä. Eli jos alue on eläväisempi ja äänekkäämpi lievästi negatiivisella tavalla, on se sitä myös positiivisella tavalla.

Jos asuinalue on erilainen verrattuna viimevuoteen, niin sitä on myös asunto, mutta tällä kertaa väittäisin että muutos on tapahtunut ylöspäin. Vaikka viimevuotinen asunto oli varsin mukava, viihtyisä, autotallillinen, takapihallinen ja vaikka mitä muuta, löytyi sieltä pikkuvikoja kuten reikä keittiön/takapihan ovessa, tiivistämättömät ikkunat ja laminaatti joka kohoumineen muistutti lähinnä aavikon dyyneistä koostuvaa pintaa.   Tämänkertainen Poplarin tukikohta on rakennettu vain pari vuotta sitten, ja sen kyllä huomaa. Jos ette usko, niin voitte tarkistaa Google Streetviewstä ja todeta itse että tämän kyseisen asunnon tilalla on 2009 otetuissa kuvissa vielä parkkipaikka. Asunto koostuu kahdesta makuuhuoneesta, kahdesta kylpyhuoneesta (joista toinen ensuite), yhteisestä keittiö/olohuone/ruokailuhuone -tilasta, sekä parvekkeesta. Bonuksena vielä keskellä asuntoa on iso komero, johon työnsimme minun ja Saran makuuhuoneessa olleen kaapin luoden niinkutsutun tuplavarmistuksen. Tämä lienee tarpeen, sillä asunnossahan asuu kaksi jääkiekkoilevaa ja suorastaan railakkaalle tuoksuvaa hikeä erittävää nuorta miestä. Tämä sika ainakin puskee semmoista tervan ja ammoniakin sekoitusta ihohuokosista alusasuun, jotta heikompaa alkaa hyvin nopeasti hirvittää. Tarve siis hyvin eristetylle, mutta kuivalle ja lämpimälle tilalle oli pakottava. Onneksi ratkaisukin tähän "ongelmaan" oli hyvin kivuton, ja kaikkia tyydyttävä. Hieman hajunsyöjiä, tuoksupömpeleitä ja silloin tällöin reipas suihkaus Febreezeä ja muu asunto säilyy täydellisen hajuttomana. Ainakaan kumpikaan hallituksen puheenjohtajista ei ole ilmoittanut merkittävistä hajuhaitoista, joten alempi johtoporras olettaa päästöjen olevan siedettävällä tasolla. Siitä en tiedä että mitä tuonne kaappiin voi enää tämän asumisrepäisyn jälkeen laittaa, mutta se nyt ei varsinaisesti kuulu yhdenkään meidän kiinnostus-listamme kärkipäähän. Mailat sujahtavat kätevästi parvekkeella olevaan pieneen varastokoppiin, jossa säilötään myös säkillistä vara-varusteita. Lattiamateriaalina toimii makuuhuoneiden kokolattiamattoja lukuunottamatta laminaatti, paitsi parvekkeella joka koostuu kylmänviileästi 100% betonista. Keittiössä kodinkoneet uhkuvat ja puhkuvat uutuuttaan (lähes), pinnat ovat tummaa puuta, meillä on jopa kaasuliesi, joten kaikki on silläkin osastolla varsin kunnossa. Asunnossa oli jopa pannut, kattilat, lasit ja astiat valmiina. Kuin myös leivänpaahdin, pyykinpesukone, vedenkeitin, Samsungin 32" LCD -tv, mikro, veitsisarja, vessanpöntöt ja aterimet.

Kaikki vaikuttaa siis olevan kunnossa. No, kyllä ja ei. Tähänkin paikallisella asteikolla varsin tyylikkääseen asuntoon mahtuu varjopuolensa. Ihan ensimmäiseksi voidaan palata näyttöön joka tapahtui 22.8., noin kello 14 kulmilla. Siellä ihastuimme asunnossa olleeseen isoon rosteriseen jääkaappiin, astianpesukoneeseen ja keittiön kivitasoihin. Lievästi sanottuna yllätyimme kun 27.9. astuimme asuntoon, maksettua ensin kuuden kuukauden vuokran ja kuuden viikon takuuvuokran etukäteen välittäjälle. Yhteenlaskettu summa nyt ei ollut kaikenkaikkiaan kuin vaivaiset hieman reilu 10 000 puntaa, mutta silti olomme oli hieman petetty kun näitä suuria ihastuksen kohteita ei löytynytkään. Asunto ei ole missään tapauksessa huono, asumiskelvoton tai pohjaratkaisultaan erilainen kuin asunto jossa kävimme. Odotimme vain jopa hieman enemmän, eikä ainakaan meikäläisellä mene millään jakeluun asti se, että miten on mahdollista että tasot olisi vaihdettu, tai kaapisto laitettu uusiksi kun astianpesukone olisi revitty seinästä irti. Jääkaapin puuttumisen ymmärtää, sillä senhän kyllä nyt jopa vaikka Janne Kivisen kokoinen tirri heittää hienosti parvekkeelta alas niin että heilahtaa. Vuokranvälittäjiltä ei paljoa ymmärrystä herunut ja he, nyt jo rahamme saatuaan, lähinnä kyseenalaistivat mielenterveytemme. 

Kuten aiemmin mainittua, asunnossa on TV. Se on jopa tyylikäs, käsittääkseni 3 Seriesin Samsung LCD. Ainoa ongelma on, tästä muutaman tuuman paksuisesta laatikosta ei tahdo näkyä yksikään kanava. Pienen tutkinnan jälkeen selvisi että elämme katvealueella, eikä Freeview edes lupaa näkyvyyttä meidän osoitteeseemme. Kaupan päälle kaapeliyhteyksien puutteessa eivät edes maksukanavat toimi. Ainakaan ennen digitalisointia, joka tapahtuu joskus alkuvuodesta 2012. Yksi mahdollinen ratkaisu tähän olisi ulkoinen antenni, mutta en tiedä ratkeaisiko tämä dilemma silläkään. Mielestäni on todella hienoa, että asumme käytännössä aivan uudessa asunnossa joka sijaitsee yhden Lontoon uudenaikaisimman ja hienoimman alueen kyljessä, mutta silti emme voi edes katsella VIVAlta South Parkia tai Made in Chelseaa. Emmekä saa ruokkia sieluamme Britannian Jersey Shorella, The Only Way Is Essexillä, koska ITV:n kanavat eivät näy. Muutamat kanavat, kuiten 4Music, Yesterday (historiakanava) ja BBC:n 1 & 2 näkyvät suurimman osan ajasta välttävästi. Viimeisenä mainitsemisen arvoisena ongelmana esille nousee kylpyhuoneet. Tarkemmin sanottuna meidän kylpyhuone, jossa on kyllä oikein hieno kylpyamme, muttei suihkua. Tällähetkellä talon ainoa suihku on Hermansien en-suite kylpyhuoneessa, joka tietysti luo pienimuotoisia rajoitteita sen käytölle. Baari-illan jälkeinen suihku noin kello 0358 ei nostattane hirveän äänekkäitä hurrauksia vessan omistajissa, varsinkaan jos he ovat viettäneet rauhallisen koti-illan ulkona remuamisen sijaan. Tämä oli jälleen yksi asia jonka vuokranvälittäjä suullisesti lupasi hoitaa, mutta kielsi kaiken kysyttyämme asiaa jälkikäteen. Luvassa lienee seuraavaksi kikka kolkyt-luvulta, eli vaihdamme käsilavuaarin hanaan sellaisen suuttimen johon saa pikaliittimellä letkun kiinni, ja vedämme suihkuun kylmän viileästi siitä. Tämä tietää matkaa Homebaseen, mutta hyvähän siellä nyt on muutenkin välillä käydä tarkistamassa, että pulju on vielä pystyssä. 

Akateemisista asioista voitaneen mainita se, että viime vuonna suurta närkästystä herättänyt todella hidas aloitus ei toistunut tänä vuonna. Niinsanottua pehmeää laskua kesti arviolta kaksi minuuttia ensimmäisestä tunnista jonka jälkeen alkoi diaa tulla taululle kahden dian minuuttinopeudella. Sama tahti on jatkunut sen jälkeen päivästä toiseen, ja tulee jatkumaan joka viikko maanantaista alken aina keskiviikon kello iltapäiväyhteen asti, kunnes alkaa viikonloppu. Täytyy myöntää, että jälleen kerran talvi on yllättänyt autoilijat ja olen hieman vajavaisilla eväillä liikkeellä, sillä en ole vielä saanut aikaiseksi hommata kansioita tai muitakaan elämää helpottavia järjestelyvälineitä. Kynällä ja kirjastossa tulostetuilla dioilla on onneksi pärjännyt tähän mennessä hienosti. Onneksi kiekkokauden alku on enää parin päivän päässä, ja toimittuani kesän uusien pelaajien yhteyshenkilönä odotan sekä innolla että kauhulla tryouttien ensimmäisiä kymmentä minuuttia. Pelaajia tulee olemaan oletettavasti aivan huikeista Pohjois-Amerikkalaisista jääkiekkoa alotteleviin Latvialaisiin ja Brittiläisiin, ja sinne mahtuu mukaan myös vanhoja kettuja, sekä enemmän tai vähemmän puukätisiä suomalaisia muutama kappale. Aika näyttää miten käy, mutta eiköhän ainakin Divisioona 1:n kärkisijoja jälleen kerran hätyytellä ihan oikeasti. Vielä kun saisi kolmosketjuun kavereiksi keskelle ja vasempaan laitaan samanhenkisiä pelimiehiä, jotka eivät välttämättä koe pistepörssin kärkisijaa tavoittelemisen arvoisena saavutuksena, vaan keskittyvät pelaamaan vahvuuksillaan ja lyömään lihaa seinälle. Pohjois-Amerikkalaisten määrästä jos voi jotain päätellä, tilanne näyttää The Checking Linen kannalta melko hyvältä. Otteluraporttien odottelu voi alkaa heti kun otteluohjelma julkaistaan, joka tapahtuu toivoakseni pian. Harjoittelun syrjään aletaan taas hyvin palautteluvoittoisen kesän jäljiltä päästä pian muutenkin kiinni, sillä aloitamme kuivareenit kaksi kertaa viikossa, ja koulun salillekin pitäisi kortti käydä lunastamassa jälleen kerran. Vahva veikkaus on, että siellä on vieläkin viimevuoden viimeisen MAVE-reenin jäljiltä meikäläisen käyttämät raudat tangossa, sillä paikalliset kekkulit näyttivät ainakin viime vonna keskittyvän vahvasti penkin ja haukkarin tekoon oikeiden voimaliikkeiden sijasta. No, tämäkin asia varmaan selviää melko pian.

Kaikki on siis Lontoossa kunnossa, joten porukat, Kikka&Rike ja Ritu&Juhani voivat huokaista helpotuksesta. Pientä säätöä vielä vaaditaan, mutta koskapa se muuttaminen olisi helppoa ja täysin vaivatonta. Varsinkaan toiseen maahan. 

Lontoon pimenevästä ja tuulisesta, mutta lämpimästä illasta terveisiä kaikille, missä ikinä tätä luettekaan!