Tuition fees make me sad.

Totta tosiaan, kaikki kolme aktiivista lukijaa (ja tilastojen perusteella joku kulkija Venäjän maalta) ovat varmaan huomanneet että olen hieman jäänyt jälkeen postaus per viikko -minimitahdista, mutta nyt korjataan asia tuhdilla paketilla kuvia, videoita ja paljon puhetta ilman mitään sisältöä.

Edellisen jääkiekkopainotteisen postauksen jälkeen lupasin raportoida lauantaina pelattavasta pelistä Dragons B:n ja Oxford Vikingsin välillä. Tämä oli oiva esimerkki jääkiekon organisoitumisen tasosta saarivaltiossa, sillä vaikka kuinka liiton piti hoitaa, paikalle ei saapunut tuomaria. Täten ottelua ei voitu pelata, sillä Oxfordin hienohelmoille ei käynyt se, että yksi pelaaja molemmista joukkueista olisi tuomaroinut. Tämä tietysti sai joukkueen managerina toimivan Dmitryn Valko-Venäläisen veren lievästi sanottuna kuohahtamaan ja en edes halua tietää sähköpostin sisältöä joka varsin painavana BUIHAn sähköpostilaatikkoon on tipahtanut. Toisaalta, tämä uusintaottelu voi olla sopivampi Dragons B:lle, sillä oikea maalivahti oli kipeänä ja maaliin lyötiin kaveri joka valittiin taktiikalla "Kuka osaa pukea nää vehkeet päälleen?". Mutta onhan se aina mukava pelailla B-tiimin kanssa höntsäkiekkoa Oxfordia vastaan.

Tästä lannistumatta puskin läpi sunnuntain ja maanantain, ja olipa tässä la-su-ma aikavälillä meikäläisen punainen partakin tipahtanut pois. Tästä prosessista on kuitenkin pakko vilauttaa kaikille kuva, joka varmasti järkyttää heikompia katsojia, mutta omalla vastuullaanhan tätä kaikki lukevat.

Voitte olla varmoja että en enää 2 min kuvan ottamisen jälkeen näyttänyt tältä...

Tiistaina koulussa meni kuunnellessa ihmisten kuittailua ja ihmettelyä parran puuttumisesta, mutta keskiviikko olikin oikein toimelias päivä. Heti aamusta tempaisin sängystä ylös 0900 ja siirtyminen koulun saliin VAPAAEHTOISEEN testiin, jossa juostiin kuulemma koripallosta tuttua viivajuoksua. Neljä törppöä, törpölle ja takaisin lähtöviivalle matkan pidentyessä joka kerta. Syke ensimmäisen vedon jälkeen muistaakseni 184, ja tämä kun toistettiin 2min välillä vielä kaksi kertaa, maitohappoarvot viimeisen vedon jälkeen olivat leppoisat 18 mg/dL. Vertailukohtana sanottakoon, että heidän selostuksensa mukaan aletaan puhua anaerobisesta suorituksesta kun arvo on n.4-5 mg/dL.

Kun olin itseni kerännyt tämän jäljiltä, oli aika siirtyä protestoimaan. Käsittääkseni 10.11.10 opiskelijamielenosoitus keräsi kohtuullista huomiota myös maailmanlaajuisessa mediassa, sillä loppupeleissä meno yltyi aika rajuksi kun liikuttuneessa mielentilassa ollut väkijoukko kerääntyi Konservatiivipuolueen päämajan ulkopuolelle, meni lasiseinistä läpi ja pisti aulan uuteen kuntoon. Itse marssi sujui varsin rauhallisesti, joskin äänekkäästi ja meteli oli välillä milloin mistäkin syystä korvia huumaavaa. Arvioiden mukaan ihmisiä marssilla oli 50-60k, ja kun onnistuu sulkemaan lähes koko Westminsterin alueen, ei voida mistään ihan pienestä bakkanaaleista puhua. Antakaamme kuvien ja videoiden puhua puolestaan.

Täysi tippuminen tälle kyltille.

How can we lose, we have Spiderman!

Tämä veijari oli varsin aktiivinen ja ehti olla monessa mukana.

Ennenkuin alatte katsoa videoita, suosittelen tarkistamaan äänentason, sillä välillä meno todellakin yltyi melko äänekkääksi.

Hieman marssilla vallinnutta äänimaailmaa, mukana mm. sambaryhmä(tai jotain), jonkun kannettavat

poppikoneet, pillejä ja erinäinen määrä lauluja ja käsittämätöntä huutoa.

Kun tavaraa alkoi tippua katolta ja kokkoon lensi entistä enemmän tavaraa, alkoi tilanne Konservatiivipuolueen

päämajalla vaikuttaa hieman astetta kireämmältä. Ja meteli yltyä. Mukana myös ohjaajan kommenttiraita!

Marssin päätyttyä alkoivat massat vaeltaa kohti osoitetta Millbank 30...

Poliiseja oli vähän, eivätkä he olleet pidettyjä. Veikkaisinpa että tässä joukkueenjohtaja
pitää pientä tilannekatsausta, aiheena kuinka hallita tuhansia vihaisia opiskelijoita
muutamalla kymmenellä miehellä...

Jostain kumman syystä media innoistui aiheesta myös.

Flare it up!

Vaahtosammuttimet tyhjenivät, ja lopulta ne heitettiin alas poliisien niskaan. Tässä kohdin
lasiseinistä on jo menty läpi, ja aulan tuhoaminen täydessä touhussa.

Sivulliset uhrit

Mielipiteitä maalattiin pitkin ja poikin.

Omalta kannaltamme homma sujui kokonaisvaltaisesti varsin rauhallisesti, lähinnä aika meni ihmetellessä ihmismäärää ja valtavaa meteliä mitä sellainen massa saa oikeasti aikaan. Loppuvaiheessa kun ihmisjoukko alkoi harveta, alkoi myös kylmä hiipiä hipiään, sillä ulkona ei todellakaan ollut mikään Nizza-luokan helle, mutta suuren joukon keskellä lämpö tiivistyi yhtäkyytiä tyhmyyden kanssa ja tuulta ei edes huomannut. Keskiviikkoiltana oli luvassa jälleen peliä edeltävät harjoitukset, joiden tärkeyttä ei voi rahassa mitata, sillä luvassa oli kauden ensimmäinen tuplaviikonloppu. Toinen onkin sitten luvassa vasta helmikuussa 5.-6.päivä.

Keskiviikkon jäljiltä siirryin tuoreilla jaloilla kouluun, jossa tilanne ei varsinaisesti helpottunut, sillä asia josta luulin SA-INTin jälkeen päässeeni eroon palasi kummittelemaan mieleeni. Kehon ja mielen mittari, kaikkien pelkäämä lihamylly joka selvittää miehet pojista ja Itä-Saksan aikaiset kuulantyöntäjät naisista. Kuntotestit. Tällä kertaa luvassa oli 10x20m spurtti, jossa aikaa palata lähtöviivalle oli 15sek, eteenpäintaivutus, vertikaalinen hyppy (jota en tehnyt kun leluista loppui patterit), käsien puristusvoima, maksimivatsat minuutissa ja punnerruksien maksimi. Spurtit menivät ihan mukavasti, sillä neljä sekuntia ylittyi vain kerran, ja ehkä tämän hyvän alkurepäisyn ansiosta myös eteenpäintaivutus meni varsin kivasti. Käsieni puristusvoimaan olin hieman pettynyt, yhteistulos puristusvoimasta taisi jäädä 112 kiloon, ja oikea on vielä 10kg kovempi puristaja kuin vasen. Jotain kertoo vartalon rakenteesta se fakta, että tein minuutissa 42 vatsalihasliikettä, mutta punneruksia onnistuin kikertämään 43. Pitänee kysellä Elias "Koutsi" Kunnakselta että millä semmoiset vatsalihakset voi hankkia... Ei sillä, 43 punnerrusta näillä naruilla on mielestäni ihan kohtuullinen tulos. Kun meitä oli rääkätty tarpeeksi, parin tunnin tauon ja palautumisen jälkeen oli vuorossa käytännön parituntinen aiheesta Functional resistance training, joka lyhyen havainnoinnin ja muutamien termien kuten "neutral spine" jälkeen toi mieleen isäni minulle noin 7-vuotiaana aloittamat oppitunnit siitä kuinka sitä 200kg tukkia nostetaan ilman että ollaan rollaattorin varassa 37 vuoden iässä. Tämä käsitti siis ihmisen alkukantaisia liikkumistapoja, jotka ovat hyväksi rangalle ja muutenkin liikkumistapoja joita me kaikki käytämme jokapäiväisessä elämässä. Tämän jälkeen oli vielä sopivasti aiheesta teoriatunti, ikäänkuin vahvistamaan vaikutusta. Torstaina sain kuulmma vielä enemmän kuittailuja parran puuttumisesta, ja sainpa kuulla muutamalta meidän koulun tummalta mieheltä että se oli kuulemma ollut meikäläisen tavaramerkki. Eräs intialaistaustainen todella lyhyt tyttö taas päätti tulla kertomaan että parran ajaminen oli "instant facelift", jokainen voi itse punnita onko se hyvä asia vai ei...

Perjantaina viikonloppu alkoi olla enää päivän päässä, ja koulupäivän jälkeen kävimme hieman istuskelemassa poikaporukalla koulumme baarissa, Rocketissa. Tästä oli vuorossa siirtyminen University of London Unionin tiloihin ja luvassa lisää istuskelua joukkuekavereiden kera, sillä täällä urheilujoukkueiden sosiaalista aspektia joukkuehengen luomisessa painotetaan huomattavasti enemmän kuin missään joukkueessa missä aiemmin olen pelannut. Tarina kertoo, että aiempina vuosina koko joukkue on kerääntynyt yhteen paikkaan olusille vähintään kerran viikossa, ja ilmeisesti tämä on hyväksihavaittu tapa luoda sitä kuuluisaa yhtenäisyyttä eri maista olevien ihmisten välille. Onhan se totta, että kerran viikossa jäällä yhdessä pyöriminen ei ihan käsittämättömästi ehdi hitsata saumattomia suhteita ketjukavereiden välille.

Pakko kuitenkin mainita loistavasti löytynyt yhteinen sävel valkoisen ketjun, joka tunnetaan myös nimellä Tuhoamisketju, tai Checking Line, välillä. Jo alkukaudesta kauhua ympäri BUIHAn 1. Divisioonan Etelälohkoa herättänyt trio koostuu kolmesta varsin erilaisesta yksilöstä:


Keskellä peliä luo taitavilla käsillään ketjun pienin mies Eric Sewell, joka on Kanadalainen, mutta pelaa  Australian(!) U-20 maajoukkueessa ja oli nostamassa tätä kyseistä nippua MM-kisojen III-Divisioonasta ylös II-Divisioonaan. Pienestä koostaan huolimatta tykkää jakaa isoja pommeja, eikä pelkää haastaa ketään. Kiekollisen pelin sielu, vielä kun sen saisi syöttämään vähän useammin.

Vasemmalla laidalla ruhoaan ympäriinsä heittelee jo muutaman kerran blogissa aiemmin mainittu Kell "Toronton kaunein mies" Lynch. Tämä pitkänhuiskea muodikkaasti pukeutuva ja syvistä kaula-aukoista vaatteissaan pitävä, pelityyliltään perinteinen oldschool kanadalainen ja uskomattoman tiukan vartalon omistava puumailamies pelaa peliä puhtaasti taklaamisen ilosta, ja sen kyllä huomaa. Kentän ulkopuolella tästä varsin akateemisen näköisestä rauhallisesta könsikäästä ei ikinä uskoisi että kaukalossa hän on ensimmäisenä lyömässä vastustajaa nyrkillä päin näköä jos kokee sen tarpeelliseksi. Ja näiden kolmen pelin perusteella tarve satuttaa vastustajaa herää hänen sisällään varsin useasti.

Viimeisimpänä ja vähäisimpänä löytyy oikealta laidalta solakkavartaloinen laitatorpedo, mies joka kasvoi teini-ikänsä Stihlin moottorisaha liimattuna kämmeniin Pohjois-Kangasalan kylmissä ja käsittämättömän tuulisissa havumetsäpainotteisissa erämaissa. Tämä 177 cm matala ja 93 kiloa painava uskomattoman kauniin vaimon omistava suomalainen kahden kanadalaisen tukipilarina on tietysti allekirjoittanut, joka on järisyttänyt niin entisten kuin nykyisten pelikavereidenkin mieliä iskemällä tällä kaudella kolmessa pelissä tehot 4+3, jonka kruununa hattutemppu sunnuntai-illan pelissä Walesin ylpeydessä, Cardiffissa. In your face Petri "Mooses" Moisio.

Huolimatta varsin erilaisista taustoista ja persoonallisuuksista, varsinkin fyysisen pelin osalta olemme olleet lievästi sanottuna näkyvin ja dominoivin osa tämän kauden joukkuetta, ja mikäli Martin Tsekkilästä on antanut käskyn päästää helvetti valloilleen vastustajien keskuudessa, ovat sen saaneet tuntea nahoissaan tähän mennessä sekä Cardiff että Cambridge. Erityisesti lauantain peli Cambridgeä vastaan oli kolmannessa erässä vastustajan pojille kyyneliä ja tuskaa näiden kolmen luistimilla liikkuvien murskauspallojen tehdessä työtä käskettyä. Muutamia joukkueita on vielä kohtaamatta, mutta Valkoinen vyöry ei esitä minkäänlaisia merkkejä hidastumisesta.


Te jotka näette tekstin päättyvän pian ja olette huolissanne jääkiekon vähäisestä painotuksesta, voitte kuivata kyyneleenne ja hengittää syvään sillä tähän on yksinkertainen käytännön syy. Olen jo kerran avautunut paikallisesta laajakaistasta, ja koska haluan tarjota teille sanojeni vahvikkeeksi visuaalista herkkua viikonlopun peleistä, edessä on piiitkä lataaminen jotta saan videot näytille. Tästä syystä se tapahtunee ensiyön ja huomisen päivän aikana YouTubeen josta voin tarjota helposti videot kaikkien näkyville, joka tapahtuu tähän blogiin upotettuina soittimina. Joten huoli pois, viimeistään keskiviikkona saatte jonkinlaisen katsauksen siihen millaista yliopistojääkiekko Yhdistyneissä Kuninaskunnissa on.




Uuden viikon alun kunniaksi, mukavan viileästä Lontoosta terveisiä lumiseen Suomeen, ja tietysti kaikille teille muillekkin vekkuleille.